Lean päiväkirja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Lean päiväkirja

Viesti  Heidi lähetetty To Heinä 31, 2014 11:26 am


fwb-t. Hestia Carlee

- nuori estetykki
- herkkä varsinkin suustaan
- hopeanmusta 167cm suomenpuoliverinen

Lean omistaa 21-vuotias Heidi

Loimitus
- verkkoloimi kuivatukseen (punainen)
- kaulakappaleellinen fleeceloimi kylmille ilmoille kuivatukseen (pinkki/ruskea)
- heijastinloimi pimeisiin maastoihin
- kaulakappaleellinen sadeloimi kevään ja syksyn kurakeleille (lohenpunainen ruutu)
- kaulakappaleellinen, paksu toppaloimi talven paukkupakkasille (musta/pinkki)
- enkkuviltti hikisen ratsastuksen jälkeen loppukäynteihin tai lihasten lämpimänä pitämiseen
- toppaloimi pikkupakkasille (pinkki)
- fleeceloimi kuivatukseen ja pakkasilla sisäloimeksi (pinkki)
- fleeceloimi kisoihin ja kuljetukseen kylmillä säillä (musta/kulta)


Esteille
- vatsapanssari aina hypätessä
- suora mahavyö maastoon, jos ei hypätä
- martingaali maastoon ja esteille
- valkoinen huopa vain kisakäytössä
- lisäksi etu- ja takajalkoihin hivutussuojat, etujalkoihin putsit ja kisoihin korvahuppu


Kouluun
- valkoinen huopa vain kisakäytössä
- lisäksi etu- ja takajalkoihin pintelit tai hivutussuojat
- voi käyttää remonttiturpiksen sijasta micklem-suitsia


Suojat
- hivutussuojat esteillä aina
- pintelit jalkoihin koulutreeneissä, tai vaihtoehtoisesti hivutussuojat
- putsit esteillä ja maastossa etusiin aina
- karvasuojia saa käyttää vain kuivilla ilmoilla
- heijastimet pimeällä maastoiluun
- häntäsuojus ja kuljetussuojat aina koppiin mentäessä


Hoitaminen
- selvitysainetta käytetään harkiten, mutta aina ennen kisoja ja kunnon pesun jälkeen
- ötökkämyrkkyä ainakin mahan alle vähintään joka toinen päivä ötökkäkausina
- helosania suupieliin aina toisinaan ja pienten ihovaurioiden hoitoon
- kaviorasvaa käytetään vain todella kuivilla keleillä ja aina kisapäivänä
- kunnon treenin jälkeen kylmägeelit kaikkiin jalkoihin, varsinkin jänteiden kohdille
- kunnon treenin jälkeen arnikaa pitkiin selkälihaksiin ja fleeceloimi selkään vähänkään viileillä keleillä


Juoksutus ja taluttaminen
- riimu otettava aina pois tarhassa ja karsinassa, taitava saamaan itsensä jumiin
- nahkariimu vain kisoissa ja trailerissa
- ketjunarua käytetään vain kisapaikoilla ja sielläkin leuan alta
- todella herkkä päästään, joten talutettava ilman ylimääräisiä nykimisiä
- juoksutuksessa aina suitset, liina tuodaan sisäkuolaimen renkaan läpi, niskan yli ja ulkopuolen kuolaimen renkaaseen kiinni
- juoksutuksessa voi myös käyttää juoksutusvyötä, silloin voi juoksuttaa kahdella ohjalla tai laittaa sivuohjat



Viimeinen muokkaaja, Heidi pvm Su Syys 21, 2014 12:20 am, muokattu 4 kertaa

_________________
Hertia Carlee
avatar
Heidi
Sisäistynyt
Sisäistynyt

Viestien lukumäärä : 95
Join date : 17.02.2011
Ikä : 24

Näytä käyttäjän tiedot http://teepa.net/h/hestia/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lean päiväkirja

Viesti  Heidi lähetetty To Heinä 31, 2014 3:16 pm

Torstai, 31. heinäkuuta 2014

Lea oli vieroitettu emästään, Kirppu nimisestä hopeanruunikosta puoliveritammasta, muutama päivä sitten. Hestian tallin seinät kaikuivat tammavarsan kutsuhuudoista, Kirppu oli jäänyt vielä laitumelle tallin tammaporukan kanssa, eikä se ollut päivän jälkeen enää huhuillut varsansa perään. Olin soittanut nicalle, josko Lea voisi muuttaa Mêl Sereniin asumaan kahden muun tammani kanssa, sillä niiden parhaat kisavuodet alkoivat jo olla takanapäin ja ML:n huikeat puitteet tarjosivat kasvavalle kisaratsulleni hyvät mahdollisuudet.

Niimpä torstaiaamuna peruutin trailerin tallin ovien läheisyyteen, avasin lastaussillan ja lähdin hakemaan hopeanmustaa Leaa tallista. Se käveli koppiin kuuliaisena, mutta jäätyään sinne yksin se hirnui tallikavereidensa ja emänsä perään lohduttomasti. Ei ollut helppoa olla se ihminen, joka repi tamman ja varsan suhteen rikki, mutta jokaisen varsan elämässä se oli vain ohimenevä hetki, jota seurasi paljon positiivisia asioita.

Kaartaessani tutulle tallipihalle traileri perässäni, Lea oli jo rauhoittunut ja asteli uteliaana alas lastaussiltaa pitkin. Se oli nirhaissut hieman toista etujalkaansa, noin nuorelle kun ei kuljetussuojia voinut laittaa. Vein tamman vanhan tallin pesupaikalle, johon se asettui tuijottamaan tyhjää, vierasta tallia suurilla, meripihkan värisillä silmillään. Lea tuskin itse tiesi asuvansa nyt tilalla, jossa sen isä, isänisä sekä emäisänisä asuivat.
Talliin käveli vaaleahiuksinen tallityöntekijä, Petra, perässään hikivaahdon peitossa oleva punarautias Bea-tamma. Sen silmien ympärillä oli hikipisaroita ja kangista päätellen ratsukko oli juuri tehnyt rankan koulutreenin kentällä.
- Moi, tervehdin Petraa ja tämä nosti katseensa havahtuen selvästi ajatuksistaan.
- Ai moi, mä en yhtään nähnyt teitä, tyttö vastasi ja hymyili.
- Kukas tämä nuorikko on? Petra kysyi ja pysäytti uupuneen Bean käytävälle. Tamma vähät välitti uudesta tallikaveristaan. Lea sen sijaan tuijotti tammaa silmät suurina ja turpa pitkällä haistelemassa. Se alkoi aukomaan suutaan varsamaisen alistuvasti Bean kääntäessä katseensa tummaan hevoslapseen ja haistellessaan tämän turpaa vähän.
- Sen nimi on Hestia Carlee, Leaksikin voi kutsua. Se muutti tuohon ykköskarsinaan.
- Ompa kivan värinen, samanlainen, kun Saku, Petra huomautti ja sai virneen nousemaan kasvoilleni.
- Saku on Lean emän isän isä.
- Vautsi, oikeesti?
Nyökkäsin hymyillen ja suihkautin pari kertaa haavasuihkepullosta ainetta etujalan nirhaumalle.
- Me päästetäänkin teidät tähän, kun taidatte tarvita vettä.

Taluttelin Leaa tallin pihapiirissä puolisen tuntia, se oli ihanan rohkea ja rauhallinen uudesta paikasta huolimatta. Se kävi tutustumassa pihattohevosiin korvat höröllä ja mutusteli ruohoa teiden reunoilta ihan muina miehinä. Lopulta minun oli lähdettävä takaisin Hestiaan, joten vein Lean talliin ja omaan karsinaansa. Se sai viettää siellä vielä tämän päivän ja huomenna se saisi mennä ulos omaan tarhaansa.

_________________
Hertia Carlee
avatar
Heidi
Sisäistynyt
Sisäistynyt

Viestien lukumäärä : 95
Join date : 17.02.2011
Ikä : 24

Näytä käyttäjän tiedot http://teepa.net/h/hestia/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lean päiväkirja

Viesti  Heidi lähetetty La Elo 09, 2014 7:09 pm

Lauantai, 9. elokuuta 2014

Talutin sählän Carleen vanhan tallin pesupaikalta ulos, se heitteli päätään ja olisi saanut ohjat ihan solmuun, jos en olisi kieputtanut niitä leukahihnaan kiinni. Tamma pörisi ja yritti ravata ohi, vedin kevyesti narusta ja hopeanmusta hyppi hetken viisi senttiä ilmaan etusillaan, ennen kuin rauhottui.
- Soo, rauhoittelin sitä ja hymyilin Lean innokkuudelle. Sillä oltiin tehty jo jonkin verran töitä selästä käsin ja kohta tamman kanssa päästäisiin jo kilpakentille saakka. Nica oli vielä lupautunut käyttämään Lean sen elämänsä ensimmäisissä estekisoissa, koska hopeanmusta oli niin täynnä ruutia, että nainen pärjäsi sen varsamaisille oikuille paljon paremmin, kuin minä.

Pääsimme kentälle saakka, jossa suljin portin takanani huolellisesti ja talutin alati ympäristön ääniä hätkähtävää tammaa pitkin uraa. Se oli todella säpäkkä ja nopea reagoimaan, mutta se ei haitannut, sillä Lea oli myös todella herkkä pidätteille ja kunnioitti ihmistä viimeiseen asti. Pahiten säikähtäessään se rupesi vain pomppimaan paikoillaan, ei koskaan lähtenyt käsistä.
Päästin tamman isolle juoksutusympyrälle sen jälkeen, kun olin tarkistanut satulavyön kireyden ja jalustimien kiinnityksen. Lea nosti heti energisen ravin ja käänteli sisäkorvaansa aktiivisesti suuntaani, kuulostellen jokaista pyyntöäni tarkasti.

Laukassa Carlee pukitti pari kertaa, jolloin nykäisin liinasta hieman sisään ja se ryhdistäytyi silmissä. Tamma pyöristi selkänsä ja ryhtyi oikeasti työskentelemään juoksutusympyrällä ja pikkuhiljaa sen sähläilyt loppuivat tyystin. Tällöin pysäytin Lean, avasin leukaremmin päästäen ohjat tippumaan paikoilleen ja laskin jalustimet alas. Vielä viimeinen varmistus vyöstä, jonka jälkeen irroitin liinan ja hyppäsin tamman selkään.
Ratsastin sen läpi kaikissa askellajeissa, laukassa se yritti vähän vetää hernettä nenään hieman liian napakasta pohkeesta, mutta muuten se kulki tosi hyvin alla ja pyöreänä.

Pysäytin Lean kentän keskelle, taputin sitä kaulalle ja laskeuduin alas satulasta. Hikinen tamma hamusi sormiani herkkupalojen toivossa, mutta joutui sillä kertaa pettymään.
- Sä olet jo niin vanha, etten mä sua ihan joka kerrasta voi sokerilla palkita, kerroin Lealle ja kiitokseksi se pärskäytti sieraimensa tyhjäksi valkoiselle paidalleni.
Tallissa huuhtelin tamman haalealla vedellä, vedin läpi hikiviilalla, jota se vihasi yli kaiken ja laitoin hieman showshineä Lean hopeisiin jouhiin. Vein sen vielä tarhaan, sillä se ehtisi ulkoilla vielä pari tuntia ennen sisäänhakua ja lähdin putsaamaan varusteita talliin.

_________________
Hertia Carlee
avatar
Heidi
Sisäistynyt
Sisäistynyt

Viestien lukumäärä : 95
Join date : 17.02.2011
Ikä : 24

Näytä käyttäjän tiedot http://teepa.net/h/hestia/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lean päiväkirja

Viesti  Heidi lähetetty Su Loka 05, 2014 6:49 pm

Sunnuntai, 5. lokakuuta 2014

Lea on kisannut nyt jo uskomattoman paljon sijoituksia este- ja koulukilpailuista. nican avustuksella tammalla on 75 esteruusuketta, joista 17 on voittoja. Omasta kasvatista ei voisi olla ylpeämpi.
Hopeanmustan kanssa ollaan nyt keskitytty enemmän kouluratsastukseen ja se on rauhoittunut paljon iän myötä. 6-vuotissyntymäpäivänsä ohittaneena Lea osaa jo keskittyä paremmin ja pidempään myös tylsempiin tehtäviin, aika on kulunut ihan uskomattoman nopeasti, vastahan tamma syntyi! Koulukisoistakin sinivalkoisia ruusukkeita ollaan haettu 9 kappaletta ja 15 muuta sijoitusta. En olisi ikinä uskonut omasta pienestä varsastani tulevan näin hienoa kisatykkiä.

Tänään vuorossa oli maastopäivä, hain loimitetun tamman tarhasta saapuessani tallille ja vein sen vanhan tallin pesupaikalle. Riisuin siltä lohenpunaisen, ruudullisen sadeloimen pois ja kuljetin sen viikattuna Lean karsinan loimitelineeseen. Hain varustehuoneesta tamman suojat ja harjaboksin, jonka jälkeen harjasin mustan pikaisesti pölyistä pois.
Syksyn viilenevät kelit olivat tulleet melko hiljaiseltaan, mutta tänään muunmuassa tuuli puri vaatteidenkin läpi niin, että tuntui ihan siltä, kuin seuraavaksi taivaalta olisi voinut sataa lunta. Hain estesatulan, martingaalin, vatsapanssarin ja meksikolaiset suitset varustehuoneesta ja kokeneella otteella varustin Lean lukuunottamatta suitsia. Kävin laittamassa vielä omat varusteeni, jonka jälkeen suitsitin tamman ja talutin sen ulos.
Nousin ketterästi mustan selkään ja annoin sen kävellä pitkin ohjin rennosti maastopolkuja kohti. Se tutkaili ympäristöään kiinnostuneena, mutta kulki silti yllättävän rennosti eikä säikkynyt edes, kun pieni lintu lähti ihan sen jalkojen juuresta lentoon. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen otin ohjat paremmin käsiini ja kannustin Lean raville.
Pitkissä askelissa oli paljon voimaa ja etenimme hyvällä vauhdilla pehmeällä hiekkapohjalla. Ratsastin hevosen tasaiseen muotoon ja kymmenen minuutin jälkeen kannustin sen laukkaan. Nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin Lean kulkea hieman tavallista pidempänä ja venyttää askeltaan rauhassa.

Hetken päästä saavuimme maastoesteille ja pyysin Leaa hieman lyhyempään muotoon. Se piristyi heti ja lähti imemään esteille innoissaan, annoin sen kulkea melko vapaasti haluamassaan tahdissa esteille, koska tamma osasi itse arvioida lähestymiset täydellisesti. Se rakasti tätä, pärski ihan innoissaan ja etsi selvästi koko ajan seuraavaa estettä.
Puolentoista tunnin maaston jälkeen saavuimme takaisin tallin pihalle hymyssäsuin. Hyppäsin alas selästä ja talutin mustan pesupaikalle, tallissa ei edelleenkään ollut ristin sielua. Riisuin varusteet ripeästi, huuhtelin Lean haalealla vedellä ja laitoin kylmäpussit sen jalkoihin. Heitin tamman selkään verkkoloimen sekä kaulakappaleellisen fleeceloimen. Menin itse kylmäpussien vaikutusajaksi putsaamaan varusteita satulahuoneeseen.

Kahdenkymmenen minuutin jälkeen otin kylmäpussit ja loimet pois hopeanmustan selästä. Heitin sen karsinaansa, johon se jäi tyytyväisenä syömään iltaruokiaan.

_________________
Hertia Carlee
avatar
Heidi
Sisäistynyt
Sisäistynyt

Viestien lukumäärä : 95
Join date : 17.02.2011
Ikä : 24

Näytä käyttäjän tiedot http://teepa.net/h/hestia/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lean päiväkirja

Viesti  Heidi lähetetty La Helmi 21, 2015 11:08 pm

Lauantai, 21. helmikuuta 2015

Harjasin hopeanmustaa tammaa vanhan tallin pesupaikalla, kello oli vasta vartin yli kuusi, joten aamutalli oli täydessä tohinassa ympärillämme. En kiinnittänyt niinkään huomiota aamutallin tekijöihin, sillä Lealla oli nähtävästi hieman energiaa varastossa ja se steppaili jatkuvalla syötöllä, vaikka komensin sitä kaikilla keksimilläni tavoilla. Lopulta vain luovutin ja väistelin tamman hokkikenkiä minkä kerkesin ja yritin vain saada kaiken kuivikkeen pois sen karvapeitteestä.
Heitin Lean selkään mahdollisimman nopeasti estevarusteet ja talutin sen ulos tallista. Pysäytin tamman tallin eteen ja havaitsin Samin kävelevän kohti ja pyysin tätä pitämään Leasta kiinni sen aikaa, että ehdin nousta sen selkään. Epäilin suuresti taitojani nousta hopeanmustan selkään tässä mielentilassa. Apu oli todellakin tarpeen, sillä samantien, kun Samin ote irtosi ohjista, Lea syöksähti eteen ja pukitti perään ja kiitos nopean reagoinnin, pysyin selässä ja naurahdin hieman.
- Sillä on ollut puoli viikkoa lomaa ja sen kyllä näkee, totesin Samille, joka pudisti päätään virnistäen ja katosi tallin ovista. Yritin pysyä mahdollisimman rentona sätkyn tamman selässä suunnistaessamme maneesia kohden. Onneksi tiet olivat tukevan lumen peitossa, eivätkä ihan peilijäässä, sillä muuten olisimme päätyneet maahan tai ojaan useampaan kertaan Lean hyppiessä ties minkä tekosyyn turvin.

Selvisimme onneksi ehjin nahoin maneesiin sisälle, jossa onneks ei ollut ketään vielä näin aikaisin aamusta. Annoin Lean ravata pitkällä, reippaalla askeleella ja laitoin sen kunnolla töihin erilaisilla tehtävillä. Pikkuhiljaa tamma alkoi rauhoittumaan ja saatoin vihdoin hypätä sen selästä ja rakentaa meille muutaman esteen radan. Saatuani esteet koottua maneesin ovi kävi ja Jesse ratsasti sisään uudella valkoisella orilla, jota olin kuullut kutsuttavan Lassiksi. Se näytti kiinnostuneelta tammastani ja Lea näytti siltä, että jos tuo eläin tulisi viittä metriä lähemmäs, saisi se tuta naisen raivon.
- Huomenta, tervehdin hymyillen ja nousin luimivan tammani selkään.
- Sehän näyttää olevan hyvällä tuulella, Jesse kommentoi ja silmäili selvästi ratsuni hien kiharoittamaa karvapeitettä ja sen nyrpeää ilmettä.
- Sillä on pari vapaapäivää alla, totesin ja lähdin uudelleen ravissa ratsastamaan mustaa tammaa läpi. Laukannostossa se lähti pukittelemaan, mutta sain onneksi pidettyä sen pään ylhäällä ja pysyttyä selässä. Jesse selvästi yritti pysytellä kauempana meidän riennoista, en osannut lainkaan sanoa miten helposti tämä uusi hevonen ryhtyisi riekkumaan kaverin provosoinnista.

Kun sain tamman jälleen kontrolliin, suuntasin sen turvan kohti pienintä pystyä. Tunsin hevosen jännittyvän allani, se laskeutui muutamaa senttiä alemmas, ponnisti ja hyppäsi esteen yli liiotellun korkealta. Alastulo oli vähän töksähtävä, mutta sain tasapainoni pysymään ja vedin tamman takaisin lyhyeen muotoon ennen seuraavaa estettä. Isommalla okserilla Lea lähestyi paremmin, hyppäsi enemmän eteen, kuin ylös ja pääsimme jouhevasti esteen toiselle puolelle. Ratsastin hetken hopeanmustaa pääty-ympyrällä ja lähdin hyppäämään uudelleen. Tunsin Jessen katseen itsessäni, mutta en antanut sen häiritä. Lea hyppäsi kaikki esteet puhtaasti ja paljon paremmalla mielentilalla, kuin tunnin alussa. Taputin sitä kaulalle ja annoin kävellä hetken aikaa.
- Haittaako, jos mä vähän käytän teidän esteitä tässä välissä? Jesse kysyi.
- Ei tietenkään, anna mennä, vastasin ja huolehdin, että Lea ei ollut ratsukon tiellä heidän hypätessään esteitä yksi kerrallaan. Täytyi myöntää, että Lassi näytti hyvältä ja hyppäsi todella hallitusti joka esteen, toki ratsastajallakin saattoi olla asian kanssa tekemistä.

Hyppäsin esteet vielä kerran Jessen ja Lassin saatua kierroksen loppuun, jonka jälkeen aloin ravaamaan loppuverryttelyä. Onneksi Lean sai lähes aina rauhoittumaan liikunnalla, se olisi ollut melko sietämätöntä, jos se vielä hikitreeninkin jälkeen olisi ollut höyrypää. Lopulta poistuimme maneesista ja samalla ovenavauksella sinne saapui Suvi Laran kanssa. Vaihdoimme nopeat tervehdykset, mutta emme jääneet juttelemaan sen enempää. Talliin päästyämme pesin Lean kokonaan hiestä, laitoin kaksi loimea sen selkään ja kylmäkääreet jalkoihin. Vein tamman karsinaansa syömään heiniä siksi aikaa, kun kylmäykset vaikuttivat ja sain puhdistettua varusteet huolellisesti.
Kävin vielä vaihtamassa märät loimet kuivaan, annoin Lealle mössöt ja odotin hetken, ennen kuin vaihdoin tammalle sen ulkoiluloimet ja vein tarhaan. Sinne se jäi tyytyväisen näköisenä syömään lisää heinää ja minä jatkoin seuraavan ratsastettavan hevosen luokse.

_________________
Hertia Carlee
avatar
Heidi
Sisäistynyt
Sisäistynyt

Viestien lukumäärä : 95
Join date : 17.02.2011
Ikä : 24

Näytä käyttäjän tiedot http://teepa.net/h/hestia/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lean päiväkirja

Viesti  Heidi lähetetty La Maalis 07, 2015 12:02 pm

Lauantai, 7. maaliskuuta 2015

Seurasin hopeanmustan tammani liikkeitä sivusilmällä, kun kasasin maneesin keskelle esterataa Jessen ohjeiden mukaisesti. Nuorukainen ratsasti Lealla kevyttä ravia pitkää sivua ja taivutteli sen etupäätä hieman keskemmälle avotaivutukseen. Lealla oli pitkät, lennokkaat liikkeet ja jäin hetkeksi ihastelemaan sen rentoutta, kun tamman etujalat hakivat pientä ristiaskelmaa pysyäkseen tahdissa. Itse en ollut vielä koskaan saanut sitä yhtä letkeäksi silloin, kun samassa tilassa oli esteitä. Carleella oli tapana saada lisäpuhtia jo valmiiksi energiseen olemukseensa esteistä, vaikka niitä ei olisikaan tarkoitus hyppiä.
- Vitsi se menee hienosti, kehuin ja ylpeä virne syttyi Jessen kasvoille.
- Ammattitaidolla, toinen vastasi ja hymyilin.
- .. ja ylpeydellä? jatkoin lausetta, mutta en saanut vastausta.

Alkuverryttelyiden jälkeen ratsukko suuntasi erilliselle pystylle, jonka olin laittanut 110cm korkeudelle. Se toimitti verryttelyesteen virkaa ja sen asiosta Lea syttyi sille ruutitynnyri-liekille, millä se olisi ollut minun ratsastuksessani tämän koko ajan. Tamma sukelsi estettä ennen, hyppäsi turhan korkealta ja heitti vielä pukin alastulon jälkeisellä laukka-askeleella. Näin, että Jessekin yllättyi, mutta silti tuskin liikahti satulassa.
- Se vasta lämmittelee, huikkasin virnistäen ja Jesse jäi rauhoittamaan tammaa pääty-ympyrälle. Muutaman kierroksen jälkeen se oli taas rento ja letkeä ja minä hieman kateellinen toisen ratsastustaidoista. Toisaalta, talli oli täynnä höyrypäisiä estehevosia ja minä kouluratsastajana en ihan vetänyt vertoja sellaiselle ihmiselle, joka niitä ratsasti päivittäin useamman kerran.
Seuraavalla lähestymisellä Jesse veti Lean voltille ennen estettä ja hämmentynyt tamma hyppäsi täydellisellä tekniikalla ja rauhassa pystyn, ihan selvästi pohtien, että miten siinä noin saattoi käydä. Kävin pyynnöstä nostamassa estettä 130 senttiin ja seurasin jälleen ratsukon työskentelemistä. Lea otti aina välillä muutaman pukin, mutta jätti esteelle ryntäykset ja liioittelut pois, joka sekin oli edistystä.

Jesse jatkoi eri esteiden hyppimistä, eikä Carlee hipaissutkaan yhteenkään puomiin. Se oli todella tarkka jaloistaan aina ja siltä hevoselta en ollut koskaan nähnyt laiskaa jalkaa, ainoat puomit meiltä tuli yleensä huonoista lähestymisistä tai liian juureen viemisestä. Lealla oli voimaa hypätä kaukaa isonkin esteen yli puhtaasti, mutta jos sen toi liian lähelle, se ei nopeudestaan huolimatta ehtinyt hypätä tarpeeksi korkealle selvitäkseen yli.
Nyt sen hypyt kuitenkin lähtivät joka kerralla tasan oikeasta paikasta ja isoimmillakin esteillä tamma kuunteli loppuun asti mitä Jesse siltä halusi ja toimitti pyydöt kotiin joka hypyllä. Oli sillä hevosellakin ammattitaitoa, ajattelin ylpeänä ja hymyilin.

Loppuverryttelyissä Carlee pärski onnellisena ja venytti kaulaansa pitkälle alas. Keräsin esteet takaisin paikoilleen sillä välin, kun ratsukko ravasi uraa pitkin.
- Tämähän oli oikein näppärä peli, Jesse kommentoi ohi mennessään ja hymyilin.
- Laatukasvatusta, vastasin ja jatkoin puomien kantamista.

Lopulta Jesse pysäytti mustan tamman maneesin keskelle ja hyppäsi alas sen selästä. Lea oli hikinen, mutta tyytyväisen näköinen, kun kävin ottamassa sen loppukävelyille. Jesse kiitti ja hävisi maneesista hakemaan seuraavaa ratsastettavaa. Taluttelin Carleeta vielä suunnilleen vartin verran, jonka jälkeen suuntasimme vanhaan talliin ja siellä pesupaikalle. Riisuin tammalta varusteet ja suihkutin sen hiet pois lämpimän veden kanssa. Laitoin sille kuivatusloimet ja kylmäyssuojat päälle ja vein karsinaan syömään iltaruokiaan. Kävin putsaamassa varusteet huolellisesti ja kahdenkymmenen minuutin jälkeen hain kylmäyssuojat pois ja vaihdoin kuivan loimen tammalle. Rapsuttelin sitä vielä hetken aikaa, ennen kuin lähdin kotiin.

_________________
Hertia Carlee
avatar
Heidi
Sisäistynyt
Sisäistynyt

Viestien lukumäärä : 95
Join date : 17.02.2011
Ikä : 24

Näytä käyttäjän tiedot http://teepa.net/h/hestia/

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Lean päiväkirja

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa