MA Koulutunnit - Arkisto

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

MA Koulutunnit - Arkisto

Viesti  nica lähetetty La Maalis 27, 2010 1:54 pm

Tänne kaikki maanantain koulutunnit.

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: MA Koulutunnit - Arkisto

Viesti  nica lähetetty La Maalis 27, 2010 1:55 pm

MA 01.03.10 KOULUTUNTI 1

Keli on hyvä ja kenttä hyvässä kunnossa. Samikin on suhteellisen hyvällä tuulella vapaapäivän jälkeen.

Teema:
Suoraan ratsastaminen, hevosten 'jumppaaminen' ympyröillä (taivutukset).

Ryhmä:
Suvi - Missy (tarina)
Solina - Veijo (tarina -> oma kirja)

KOMMENTTI:

"Hyvää ja tehokasta työskentelyä. Veijo näytti ja ilmeisesti myös tuntui hyvin tahmealta ratsastajan ilmeista päätelleen. Keskityimme siis välillä vähän herkistelemään isoa herraa ja sitten taas taivuttelemaan ja saamaan sitä rennommaksi ratsastamalla reippaassa ravissa eteenpäin pitkillä sivuilla.
Ympyrällä ravi näytti hyvältä, mutta suorilla urilla tarvittiin lisää tarmoa ja ponnekkuutta raviaskeleeseen. Sitähän sieltä sitten lopulta saatiinkin, kun kerkesin uhata parivalkkoa raipalla. Jos luulit pääseväsi pälkähästä, hengähdä ja aloita alusta.

Emme haaskanneet yhtään aikaa, kokoajan piti olla ratsastamassa ja siitä pidin huolen niin Suvin kuin Solinankin kohdalla. Käynnissä haettiin rytmi ja lähdettiin työstämään hevosen herkkyyttä pysähdyksillä, väistöillä ja taivutuksilla. Sitten ympyrälle ja katsottiin vähän tason mukaan mitä tehtiin. Suvin komensin raviin ja sitä kautta laukkaan ja väistättämään kimon pirulaisensa takapäätä ulos, kun hevosen piti olla vastalaukassa. Kyllä oli tytöllä hetken ajan kysyvä ilme, ennen kuin tämä ryhtyi vasta hommiin. Solinan ja Veijon kanssa otettiin sitten hieman helpommin, sillä isomman hevosen jalat eivät välttämättä ihan heti taivu vastalaukkaan ja sulkuun tai avoon yhtäaikaa. Siispä Solina tuli Veijolla hieman ympyrän sisäpuolelle ja lähti pyytämään
Veijoa vuoron väistämään ulospäin, vuoroin sisään. Homma ei ollut helppo, mutta sieltä sitä taipumista ja väistöäkin pikkuhiljaa tuli ja kun käyntiin saatiin vielä reipas tahti, niin tehtävä oli hevosellekin paljon helpompi. Molempiin suuntiin molempien hevosten kanssa ja sitten vielä vähän ravissakin. Sen jälkeen hengähdystauko.

Laukkatehtävillä vaadin keskittymistä ja kontrollia. Siirtymisiä nopeaan tahtiin, jotta hevonen herkistyy. Suvilla ei ollut pahemmin onglemia, mietin itsekseni seuraavan kerran laittavani tytölle Anssin Missyn sijasta. Katsotaan miten sitten virnuilu vielä jatkuu.
Laukkaa hetki uraa pitkin ja sitten takaisin ympyröille, nyt hevosten hieman innostuttua siirtymisetkin olivat vaikeampia.

Lopputunnista vielä suoria uria. Menin suoran päähän seisomaan ja pyysin ratsukkoja ratsastamaan melkein varpailleni asti, jotta he pääsisivät tarpeeksi hyvin kulmaan ja sitä kautta käännökseenkin tulisi taivutettua enemmän ja otettua hevonen paremmin sisäpohkeen ympärille. Keskeltä laukannosto ja joka kerta eri suuntaan. Jälleen kerran Suville liian helppoa, mutta liian vaikeaa Veijolle. Odotin kuitenkin yhtä tai kahta hyvää suoritusta ennen kuin annoin Solinankaan lopettaa. Aloitimme semi-verryttelyt ravissa. Uran sisäpuolta, jolloin hevosen piti olla hyvin ulkopohkeen ja sisäohjan välissä. Mutkitteluakin näkyi jos ratsastaja oli hitusenkin vinossa, mutta korjailimme tätä sitä mukaan. Voltteja ja eteenratsastusta. Käyntiä lyhyillä sivuilla. Veijo myötäsi mahtavan näköisesti, kun Solina antoi sille enemmän ohjaa. Hyvää työtä!

Suhteellisen hyvä. Ratsukot keskittyivät (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta), ja suorittivat tehtävät. Pakko sanoa, odotin pahempaa.


Suvi:

Missy kulki kuin unelma. Sami antoi tehäviä, jotka olivat osittain vaikeita. Arvaappa kuka oli mennyt kunnollista vastalaukkaa ympyrällä viimeksi aikoja sitten. Yksin ratsastellessa ei tullut keksittyä sen kummempia tehtäviä, vaikka nyt joulun jälkeen olen Missyllä mennytkin enemmän kuin millään muulla hevosella.
"Istu, istu, istu!" Sami ärähti, kun yritin välttää harjoitusravia tallimestarin selän takana. Missyn harjoitusravissa ei miellään istunut, ainakaan minä en vielä ollut tottunut siihen täydellisesti.

"ANSSIN?"
"Joo. Nica päästi sinut liian helpolla antamalla puolet tuosta pirusta. Eihän sinulle jää mitään tehtävää, kun hevonen tekee kaiken sinun puolestasi."
"Eii"
"Kyllä ja ininät sikseen. Tekeehän Solinakin sen mitä pyydän, vaikka välillä onkin vähän vaikeaa?"
"Et käske sitä vaihtamaan hevosta." Murjotin.
"Sääli, että joku omistaa hevosensa kokonaan." Mies ilmoitti, virnisti ja katosi paikalta.


Viimeinen muokkaaja, nica pvm Ti Maalis 15, 2011 4:53 pm, muokattu 1 kertaa

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: MA Koulutunnit - Arkisto

Viesti  nica lähetetty Ti Maalis 15, 2011 4:48 pm

MA 08.03.10 KOULUTUNTI
nica lähetetty To 4 Maalis 2010 - 23:58

Lämpimät kelit, kenttä raskaassa kunnossa. Joko kevät saapuu?

Teema:
Hikijumppaa kylmäverisille. Siirtymisiä, herättelyjä. Ratsastajan istuntaa, apujen käytön kontrollointia.

Ryhmä:
Suvi - ANSSI
Solina - Veijo


nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: MA Koulutunnit - Arkisto

Viesti  nica lähetetty Ti Maalis 15, 2011 4:53 pm

MA 22.03.10 KOULUTUNTI 4
nica lähetetty To 18 Maalis 2010 - 21:33

Kenttä super hyvä! Hyvä keli, lämmintä, mutta ei liian, jotta tulisi liikaa tilsoja.

Teema:
Pohkeenväistöt, hevosten herkistely, laukannostot.

Ryhmä:
Suvi - Missy
Solina - Veijo
Kemiina - Papu

Kemiina
Toivottavasti ei ole liian pitkä. :-D Innostuin vähän kirjoittelemaan, joten tässäpä tämä.

Papulle ei maistunutkaan työhevoshommat, joten oli aika siirtyä ratsunpuuhiin. Eihän tuo mitään oikein osannutkaan perusjuttujen lisäksi, mutta onnekseni huomasin Mêl Serenin kouluratsastustunnit. Tästä alkaisi mahdollisesti hampaiden pureminen tunninpitäjälle kuin minullekin tai sitten kaikki sujuisivat odotettua paremmin.

Pakkasin kiireen vilkkaasti kaikki ratsastuskamppeet sekä muutamat loimet Volvoni takaluukkuun, ja hain pakatun, hamppuharjaisen tammani tallinkäytävältä. Huusin vielä viimeiset ohjeet hoitajatytöilleni päivätallia varten samalla kun lastasin Papun traileriin. "Tuskin menee kovin myöhään, koitan ilmoitella!", huudahdin ja pääsin lähtemään viimein Kuuramaan pihasta. Huokaisin, laitoin musiikin päälle ja mietiskelin tulevaa tuntia jännityksellä, sillä pian kynsistäni ei olisi mitään jäljellä.

Papun kyydittäessä minua sen selässään ympäri Mêl Serenin kenttää ihailin tallin tiluksia ja etenkin erittäin kaunista, keväistä ilmaa. Hevosten kaviot osuivat välillä loskaisiin kohtiin, mutta muuten kenttä oli erinomaisessa kunnossa. Papu oli hyvin rauhallinen alkukäynneissä, ja katselekin muita, uusia tuttavuuksia tarkkailevasti, mutta ei kumminkaan eksynyt tieltään kertaakaan. Papu tuntui verkkaiselta ja sen mieli oli iloinen tuntia kohden. Nyt vaan saisi nähdä kuinka Papu toimisi, ja näyttäisikö se meille kunnon peräänannon.

Nica antoi meille ohjeet, kun alkukäynnit oltiin kävelty. Hän käski meitä taivuttelemaan hevosia kunnolla sekä saamaan ne kuulolle ja herkäksi tuntumalle. "Käyn nyt pikaisesti tallissa, hetki pieni!", tunninpitäjä lausahti ja juoksi rivakasti tallinsa sisuksiin.
Aloitin volttien tekemisen jokaisella sivulla, ja aluksi ne olivat hieman suurempia, jotta Papu saisi rauhassa alkaa taipumaan, kun oli nyt hieman jäykkä. Papu kulki turpa kohti taivasta, mutta sisäpohkeen antaminen sekä ulko-ohjalla myötääminen sai tammaa hieman laskemaan päätään alas, ja katsomaan eteenpäin. Volttien työskentely oli jokseenkin tahkeaa, mutta Nican saavuttua kentänlaidalle hän antoi minulle neuvoja.
"Kemiina, pyydä Papua hieman enemmän kulkemaan eteenpäin! Anna myötääviä apuja sekä katso eteenpäin äläkä hevosesi niskaan", hän neuvoi.
"Joo", vastasin keskittyneenä, ja yleisin vastaukseni tunneilla tai valmennuksissa oli tämä.

Muut ratsukot työskentelivät volteilla oikein tahdikkaasti sekä näyttävästi, mutta Papu sentään halusi näyttää ilmeisesti kunnon äijältä, ja polkea menemään tahdittomasti ja välillä kompuroiden. Muistin jälleen Nican neuvon, ja työstin sitä. "Wautsi!", ajattelin mielessäni, kun huomasin Papun myötäävän ja kulkevan paremmin kuin viisi minuuttia sitten. Jok'ikinen ratsukko varmasti huomasi hymyn leviävän kasvoilleni.

"Hienoa! Aloitetaan nyt pohkeenväistöt. Aloitetaan Suvista, seuraavaksi Kemiina ja sitten Solina", Nica sanoi.
"Tullaan pohkeenväistöt sen pään lyhyeltä sivulta kohti vasenta pitkää suoraa, jonka jälkeen jatkeen vasen-oikea-vasen-oikeasuuntaisesti jne.", hän neuvoi vielä.
Kun oli minun ja Papun vuoro, niin se ei heti alussa oikein onnistunutkaan, kun tamma junnasi paikoillaan ja taipui vain oikealle päin kokoajan.
"Käytä pohjetta! Väistä! Hyvä, noin. Hienoa!", opettaja lausahti ja hymyili meille.
Lopulta sain kuin sainkin Papun väistämään mallikkaasti vaikkei täysin suora ollutkaan. Kerroin kumminkin Nicalle, ettei Papulla olla paljoa meillä työstetty ratsastuksessa, että aivan kaikkea se ei täydellisesti osaa, mutta tämä mielestäni meni oikein hienosti! Jatkoimme peräjälkeen pohkeenväistöä tulemisella, ja oikealle puolelle väistäminen oli Papulle helpompi kuin vasemmalle. Papu alkoi myös myötäämään kokoajan enemmän niskastaan, ja enää olisi työnä saada vain takaosa käyttöön.

"Voitte nyt hetken aikaa levätä, ja sitten otetaan ravi. Ravissa otetaan kiemurauria, voltteja, temmonvaihteluita sekä pysähdyksiä. Mennään vaikka tähän oikeaan suuntaan, ja vaihdetaan sitten vasempaan, kun ollaan harjoitukset tehty. Eiköhän ne hevoset kohta rupea olemaan herkkiä, ainakin siltä näyttää!", Nica hymyili ja seurasi ratsukkoja.

Nican käskystä keräsimme ohjat tiukemmalle, ja rupesimme ravaamaan. Ravissa Papu oli hieman jännittynyt, ja tarpoikin pitkiä askelia eteenpäin tottuen siihen, että oltaisiin lähdössä ravilenkille. Nica neuvoi minua pyytämään hiljaisempaa ravia, mutta samalla ratsastamaan eteenpäin, jotta se herkistyisi uudelleen, ja kuuntelisi apuja täydellisesti. Pari kierrosta ravatessamme alkoi Papu taas rauhoittumaan ja myöntäsi yllättävän hyvin niskastaan. Kiemuraurat, voltit sekä pysähdykset onnistuivat hyvin jokseenkin pysähdyksestä ravin ottaminen ei sujunut halutulla tavalla, sillä Papu ei ottanut takaosaa alle ja se käveli ennenkuin otti ravin. Napakat avut ja käskyt sai sen toimimaan paremmin, ja olivathan nämä tuttuja harjoituksia Papulle. Temmonvaihteluissa alkoi Papu olemaan lopulta herkkä, ja en ikinä ole nähnyt tai tuntenut tammaa näin herkkänä! Kaikki kiitos ja apu kuuluu tunninpitäjälle.

Laukannostoissa oli se ainainen ongelma - Papu nosti laukan kiitoravista, ja laukkasi päätäpahkaa ympäri kenttää. Nica antoi taas neuvoja, joita kuuntelin tarkkaavaisesti ja kokeilin uudelleen halkaisijalla. Lopulta laukannostot onnistuivat hyvin, vaikka se ei vielä myötää hieman huonon tasapainonsa vuoksi täydellisesti. Rauhallinen laukka kumminkin löytyi, ja jarrut toimivat. Sain vain ihmetellä, että onkohan tämä edes minun Papuni. Laukannostojen jälkeen otimme loppuravit, ja jokainen hevonen ravasi erittäin rentona ja kauniissa peräänannossa kuunnellen jokaista pienintäkin apua.

Loppykäyntien aikana taputtelin tyytyväistä Papua kovasti, ja halailin sitä.
"Kiitos Nica! Olet suuri apu, ja varmasti tullaan ensi viikollakin! Olen aivan yllättynyt", hymyilin ja puhuin innoissani Nicalle, joka näytti itsekin tyytyväiseltä tähän tuntiin. Lopulta keräännyimme kentän keskelle, jossa Nica neuvoi palautteet ja harjoitukset myöskin kotikentälle..

Kommentti: (Nämä nyt Samin ajatusmaailmalta)

Papu näytti heti alusta asti tavalliselta suomenhevoselta. Eihän sillä ollut vielä kunnon ratsun lihasvarustusta, mutta ei se pahan näköinen ollut. Liikkuminen on jäykkää, eikä askeleissakaan tuntunut olevan lennokkuutta. Tästä oli matkaa vain ylöspäin.

Lähdimme ensin kertaamaan ihan perusasioita, kuten aina yleensäkin. Tempo, tasainen tahti, hyvä rento käynti. Ratsastajan täytyi istua oikein ja käyttää mahdollisimman huomaamattomia apuja. Papu lähti kyllä käyttämään takajalkojaan paljon paremmin, kun ratsastaja antoi siihen aihetta. Kun käynti oli ok, lähdimme liikkeelle ravissa.
Verryttelyyn ravissa kuuluivat täysin samat ehdot kuin käyntiinkin. Hioimme asioita niin pitkään, että rupesin näkemään edes jotain muutosta, jotain mitä ratsastaja teki oikein ja sitä myöten hevonenkin toimi erilailla. Harjoitusravissa tietenkin, jotta alapohkeet sai kunnolla kiinni hevosen kylkeen ja näin tukemaan ja pitämään hevonen suorassa, missä ikinä sitten ratsastikin.

Välillä suunnanvaihto ja toiseen suuntaan ympyröitä ja taivutuksia, jotta hevosta saataisiin vähän paremmin pohkeen ja ohjan väliin. Muuten pohkeenväistöille sai sanoa heihei.

Kun meno näytti paremmalta ja rennommalta lähdimme tekemään pohkeenväistöjä käynnissä. Hevosten suoruuksien kanssa oli ongelmia, ja sain jatkuvasti muistutella kaikille siitä. Pohkeet piti pitää kiinni! Lisäksi ratsastajat pyysivät hevosia liian hitaassa käynnissä pohkeenväistöön, jolloin hevosen on vaikea lähteä väistämään kun vauhti loppuu ja väistöstä tulee liian jyrkkää. Halusin siis tehtävälle tullessa kaikilta reippaan, tahdikkaan käynnin, jota sitten tarpeen vaatiessa pystyi pyytämään lyhyemmäksi, ei hitaammaksi.
Teimme pohkeenväistöjä molempiin suuntiin käynnissä. Annoin myös mahdollisuuden kokeilla ravissa.

Sitten ravissa liikkeelle ja haimme taas hyvän temmon raviin.
Hengähdystauon jälkeen aloitimme laukannostoilla. Halusin täsmällisen noston, en kiitoravinostoa, joten hioimme laukannostoja pitkään. Ulkopohkeen piti olla kiinni ja sisäpohkeen tuli pyytää laukkaa. Ulko-ohjan tuli olla tuntumalla ja pitää hevonen suorana. Papun kanssa emme välttyneet kiitoravilähdöistä joten komensin teidät nostamaan laukkaa kulmasta. Hevonen myös haki välillä väärää laukkaa mikä johtui ainoastaan ratsastajan huolimattomista avuista ja vinosta istunnasta. Kun se korjaantui ja ratsastaja sai ryhtinsä takaisin laukannostotkin näyttivät paljon paremmilta.

Loppuraveissa pyysin antamaan Papulle ohjaa kun se myötäsi. Saimme ponin venyttämään selkäänsä, kun se painoi päätään alemmas. Tästä se lähtee, vaikka teillä onkin paljon tekemistä..

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: MA Koulutunnit - Arkisto

Viesti  nica lähetetty Ti Maalis 15, 2011 4:54 pm

MA 29.03.10 KOULUTUNTI 5
nica lähetetty Ma 29 Maalis 2010 - 20:14

Teema:
Puomijumppaa, avot ja sulut.

Ryhmä:
Suvi - Missy
Solina - Veijo
Kemiina - Papu

Solina
Koulutunti.

Tuntui, että taas pitää alottaa kaikki tyhjästä. Tarhassa oli vastassa kapisen näköinen kaakki, joka juoksi häntä putkella karkuun, ja näytti suorastaan nauttivan siitä. Sami katseli huvittuneena portilla, välillä huudellen kannustavia kommenttejaan. Ei voi olla totta... Lopulta sain orin luovuttamaan, rapistamalla leipäpussia taskussani. Veijo käänsi katseensa, ja käveli korvat hörössä katsomaan, että mitä herkkuja sieltä löytyykään. Talutin orin portille voitonriemuisena, Sami höpisi jotakin lahjonnasta, ja lupasi laittaa meidät kuriin tunnilla. Sitä pelkäsinkin...

Karvanlähtö. Hevonen näyttää kamalalta, hevosta harjaava ihminen näyttää kamalalta. Lisäksi se pistely ja kutina, kun Veijon pitkät karvat tunkeutuvat vaatteiden läpi iholle asti. No, Veijokin näytti kutisevan, ja nautiskeli harjauksesta täysin siemauksin. Ei ori sentään ihan liikkumatta ollut tähän asti, Jukka kävi sitä ajelemassa illan hämärtyvinä tunteina. Kohtahan sen kanssa pitäisi aloittaa tosissaan kilpaileminenkin, työajossa... Vihdoin ori näytti jokseenkin siedettävältä. Vilkaisin kelloa - vielä kolme varttia aikaa ennen tunnin alkua. Hyvä, kerkeisin vähän läpiratsastaa Veijoa, ja kokeilla onko tilanne aivan toivoton. Satuloin orin ja talutin pihalle. Sami istuskeli tallin seinustalla ja vilkaisi kelloaan. Nousin suurehkon karvajalan kyytiin ja pyysin sen kävelemään kohti kenttää.

Kiristellessäni vyötä kentän keskellä, kiinnittyi Veijon huomio johonkin tiellä. Käänsin katseeni, ja epäonnekseni näin Samin kävelevän tietä pitkin.
"Vai koitit sinä ottaa varaslähdön!" kuului miehen huuto, kun hän kapusi kentän aidalle istumaan.
Hymyilin vastaukseksi ja kannustin Veijon kävelemään. Sami kommentoi pirulliseen tapaansa Veijon "komeaa" ulkonäköä, liikkeitä ja no, kaikkea mitä vain keksikin, ja nauroi päälle. Vähän aikaa käveltyäni keräilin ohjat ja siirsin Veijon raviin. Keventelin rennosti ravaavan orin leppoisaan tahtiin, ja Sami huuteli nokkeluuksia ja ohjeita aidalta. Hetken teki jo mieli yrittää tyrkätä se alas. Veijo oli ihmeen kuuliainen, siirtymiset sujui yllättävän hyvin, eikä orilla tuntunut olevan ylimääräistä virtaakaan. Sa venytti kaulaa ja askelsi pitkästi, taipui kaarteissa ja siirtyi pehmeästi. Sami tosin löysi sanomista vähän kaikesta, humoristiseen sävyyn.
"Otas vielä laukat molempiin suuntiin. Vähän jäykältähän se näyttää, mutta odotin pahempaa." hän virnisti.

Oikea laukka. Veijo suorastaan ampaisi matkaan, kiskoi ohjaa ja tuntui kaatuvan kurvissa. Sami huuteli ohjeita, pidätä pidätä, ja muutaman kierroksen jälkeen saimme aikaan jo siedettävän ympyrän. Vasemmassa kierroksessa oli jo parempi kontrolli, Veijo sai jopa puolikkaan kehun Samilta! Vähitellen muutkin ratsukot saapuivat kentälle, ja annoin Veijonkin kävellä pitkin ohjin. Sami kantoi muutaman puomin molemmille pitkille sivuille, ja käski vähitellen alkaa hölkkimään. Veijo kyttäili puomeja ihmeissään, nosteli jalkojaan liioitellusti, eikä meinannut sopia mihinkään väliin. Sami huuteli, että ensikerralla hitaammin, vaan saahan sitä huudella... Ori tuntui jotenkin raskaalta, vaikka kaasu löytyi, oli se kyljistään jäykkä eikä juuri kuunnellut pidätteitä. Saimmekin erikoistehtävän, muutama askel käyntiä, ja justiin ennen puomeja takaisin raville. Lisäksi suuria päty-ympyröitä ja volttejä, hitaassa temmossa. Vähitellen Veijokin lakkasi kyttäämisen, joskaan puomivälit tuntuivat aina vaan epäsopivilta sille. Ori kun ei halunnut ottaa neuvoja vastaan suorittaessaan näinkin "haastavaa" tehtävää. Kävelyaskeleet ennen puomeja muistuttivat enemmän peitsiä, ja Veijo nosti pään ja sotki taas jalkansa puomeihin. Samilla meinasi jo hermokin pettää, hän totesi, että pitääkö hänellä tulla laittamaan ori ruotuun. Voi kuinka kiitollinen olinkaan! Kiipesin alas ja Sami onkaisi tilalle, keräsi ohjat ja nosti ravin. Jokseenkin huvittava näky ensalkuun, mutta kunhan mies sai orin pelaamaan, oli katseltava suorastaan huumaavaa. En tiennytkään, että Veijostakin löytyy sellaisia liikkeitä ja ryhtiä! Puomitehtävä näytti erittäin helpolta, ja lopulta Sami pyysi muutkin käyntiin ja toi orin takaisin minulle.
"Meinasi mennä jo osat sekaisin" Sami virnisti, "sinä kentän keskellä ja minä orin kyydissä. Yllättävän mukava se olikin ratsastaa, ulkonäkö pettää..." hän sanoi iskien silmää.

Kiipesin takaisin orin kyytiin, ja se toden totta tuntui kuin erihevoselta. Mitenhän Samin saisi läpiratsastamaan sitä kerran-pari viikossa...? Tuskin mitenkään. Jos ei aivan toivottomiksi heittäydytä. Sami jätti parit puomit pitkille sivuille, ja kantoi yhdet pääty-ympyröille. Rentoa laukkaa, tai Veijon kanssa mahdollisimman rauhallista laukkaa, yli puomeista ja ympyröitä käännellen. Veijo tuntui oikein hyvältä, reagoi nopeasti ja oli edestäkin kevyt. Sami ohjeisti jopa ratsastamaan vähän enemmän eteen, silti laskematta stä kaahailemaan. Veijo vähän hyppäsi jokaisen puomin kohdilla, ja innostui yhä enemmän. Sami pyysi vaihtamaan suunnan, ja sama tehtävä toiseenkin suuntaan. Sitten pieni huokaisuhetki ratsastajille, Sami kantoi puomit pois ja selitti seuraavaa tehtävää. Avo- ja sulkutaivutuksia. Vedin pitkään henkeä, lopputunti tulisi menemään penkin alle. Onkohan Veijo ennen edes kuullut puhuttavan suluista? Avon alkeita on tosin opeteltu, niitäkin vaihtelevalla menestyksellä. Sami antoi jokaiselle vähän omanlaisen tehtävän, meidän tehtävä oli ratsastaa keskihalkaisijalle käynnissä, ja siitä vasemmalle avoväistöä. Tai sen alkeita. Sami lupasi kehua pienestäkin oikeasta askeleesta, joskin töitä saisi silti tehdä. Sami seisoi kentän päädyssä, ja käski harjoitella itsenäisesti toisessä päässä.

Käänsin orin halkaisijalle ja pyysin sitä väistämään vasemmalle. Ori otti muutaman ihan ok askeleen, sitten lähti valumaan kättä vasten kävellen loppupätkän lähes suoraan.
"No ok. Ensikerralla miljoona pidätettä, mutta muista silti, että eteenpäinpyrkimyksen pitää säilyä. Ja jos se ei kuuntele, jatkaa vaan lähes suoraan, niin voit väistön keskelläkin pysäyttää sen, että pidäte menee varmasti läpi." Sami ohjeisti.
Toisessa päädyssä sain aikaan jo muutamankin hyvän tuntuisen askeleen, ja annoin Veijon sitten kävellä suoraan. Lähinnä siksi, koska viimeinen askel tuntui jo oikeasti hyvältä. Samin päädyssä sitten, Veijo vähän lösähti heti, kun pyysin sitä sivulle. Se painoi pään vasten ohjaa ja kävellä löntysti.
"Heti seis!" Sami komensi. Pysäytin orin, otin pari askelta peruutusta, ja pyysin uudestaan sivulle. Tälläkertaa Veijo ottikin käskyn todesta, ja loppupätkä uralle asti tuli siedettävää avoa.
"No nyt oli jo vähän paremmin. Muistat vain, ettet jää liikaa pidättelemään ja pyytämään sivulle, tulee muuten liian jyrkkää väistöä."

Muutama kierros vielä, ja viimeiset väistöt tähän suuntaan onnistui jo yllättävän hyvin. Olisin toivonut Samin kiipeävän taas kyytiin käyttämään miten sen homman piti sujua, mutta mies pyysi vaihtamaan suuntaa ja jatkamaan samaa tehtävää toiseen suuntaan. Tähän kierrokseen avot sujuikin helpommin, tai sitten tajuttiin Veijon kanssa jutun juoni. Sulkutaivutuksen harjoittelemiseksi meille Veijon kanssa riittää harjoitukseksi ympyrän pienentäminen, ja taas avotaivutusta tapaillen suurentaminen. Ensin käynnissä, sitten vielä hetken aikaa ravissa. Veijo tuntui yllättävän hyvältä, kuunteli apuja ja teki parhaansa. Samin neuvoilla saatiin sulkutaivutustakin tapailtua, ja olin hirmuisen tyytyväinen! Ravipyyntö oli pudottaa minut satulasta, mutta ihmeen hyvin Veijo toimi ravissakin, ehkä jopa paremmin, kun eteenpäinpyrkimys säilyi ravissa helpommin. Lopulta tuli musiikilta kuulostava pyyntö ravailla vielä itsenäisesti loppuraveja, Samilla tuli jo kiire muihin töihin. Joka paikkaa tuntui särkevän, mutta olo oli varsin tyytyväinen. Veijo ravaili rennon letkeästi venyttäen kaulaansa alas pärskien. Lopulta pyysin sen käyntiin ja laskeuduin itsekin kävelemään. Käytiin pikkulenkki maastossa kävelemässä..

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: MA Koulutunnit - Arkisto

Viesti  nica lähetetty Ti Maalis 15, 2011 4:54 pm

MA 05.04.2010 KOULUTUNTI 6
nica lähetetty Ti 6 Huhti 2010 - 11:00

Tälläkertaa opettajana toimii nica.

Teema:
Vastalaukka, mahdollisesti myös vastalaukka kaarteet.

Ryhmä:
Suvi - Missy
Solina - Veijo
Kemiina - Papu

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: MA Koulutunnit - Arkisto

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa