Tuitun hoitopäiväkirja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  Sophie lähetetty Ti Tammi 04, 2011 12:16 pm

fwb-t. ML Chaos
hoitajan ja hoitsun yhteiset tarinat

Sophie
Tallihiiri
Tallihiiri

Viestien lukumäärä : 24
Join date : 04.01.2011

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  Sophie lähetetty Ti Tammi 04, 2011 7:55 pm

And so lion fell in love with lamb...

~ tästä tuli aika kökkö... lupaan ens kerralla sujuvampaa, pidempää ja mukavampaa tarinaa.
ja laittelen ylös itselleni, kuinka monta kertaa olen hoitanut, joten noi hm-merkinnät lopussa ei periaatteessa tarkoita mitään. (-: esim. tämän tarinan lopussa 1hm (ensimmäinen hoitomerkintä).


Katselin kaunista tammaa tarhan ulkopuolelta, aitaan nojaten. Tamma katsoi myös minua silloin tällöin, mutta oli selvästi valppaana. Huokaisin ja käännyin ympäri. Tallipiha vaikutti autiolta. Kävelin tallin ovelle, avasin sen, ja kuulin iloisia hörähdyksiä ja hirnahduksia tallin asukeilta.
" Mulla ei oo teille ruokaa nyt... ", mutisin. Katsoin kännykästäni kelloa, se oli vähän vajaa seitsemän. Ehtisin tässä putsata kupit ja sitten hakea Tuitun sisälle, kun karsinakin on tehty, mietin. Ensin kävin kiertämässä tallin läpi, jotta tietäisin seuraavalla kerralla edes vähän paikkoja.
Kävin hakemassa sienen. Menin puhdistamaan Tuitun karsinan kuppeja ja kippoja. Ei niissä paljoa puhdistamista ollut, mutta en sitä turhaankaan tehnyt. Tarkistin vielä muutamasta tyhjästä karsinasta, ettei juomakupit olleet jäässä - en tiedä miksi tarkistin ne, ihan huvikseni.

Tallissa oli todella hiljaista. Hevosetkaan eivät enää kiinnittäneet minuun mitään huomiota. Etsin käsiini narkin ja lähdin takaisin tarhoille, missä olin tänään nähnyt Tuitun ensimmäisen kerran.
Tällä kertaa tamma kiinnostui minusta enemmän, kuin aikasemmin, ja lähti tulemaan porttia kohti rauhallisesti kävellen. Jännitin hieman, miten saisin tamman tuotua talliin kommelluksitta - ja tallissahan ei ollut ketään. Mietin vielä kaksi kertaa, mutta päädyin siihen, että kun olin jo portilla narkki kädessä, niin...
Kiinnitin narkin klipsun Tuitun riimuun. Tamma vaikutti aivan yhtä rauhalliselta, kuin miltä se vaikutti minua kohti kävellessään. Avasin portin kokonaan, ja lähdin tallia kohti. Yritin olla rauhallinen, vaikka en voinutkaan kiistää sitä, että vatsassani tuntui ilkeältä - tunsin vastuun omasta hoitohevosestani, ja jos se nyt ampaisisi tuonne metsään...
Jostain läheltä kuului rasahdus. Odotin tammalta jonkinlaista "hyppäänpä tästä pystyyn ja saan kauhean hepulin ja lähden nyt karkuun"-reaktiota, mutta ei. Se pysyi aivan yhtä rauhallisena kuin koko hakumatkan ajan, vähän käänsi korvaansa rasahduksen suuntaan. Huokaisin vihdoin helpotuksesta. Nyt uskalsin jo luottaa tammaan, annoin sen kävellä pidemmällä narulla ja juttelin sille asioita. Olimme vihdoin ovella. Vein tamman karsinaansa, pyöräytin sen ympäri ja riisuin siltä aluksi ulkoloimen pois, sitten riimun narkkeineen. Taputin Tuittua kaulalle.
Vasta nyt tajusin, kuinka suuri puoliverinen olikaan kyseessä. Tuittu kävi ruokakuppinsa läpi perusteellisesti - odotti kai saavansa herkkuja, kun tuli niin kiltisti tarhasta talliin.
" Ääh, sori tyttö, mä unohdin ihan kokonaan kaikki herkut ", harmittelin ja rapsutin tamman kaulaa. Vaikka olinkin ottanut ulkoloimen pois päältä, oli Tuitulla vielä talliloimi. Nykäisin sitä vähän eteenpäin, mutta lähdin sitten karsinasta.

Juuri, kun olin saanut karsinan oven kiinni kunnolla, kuulin vieraan äänen tallin ovelta.
" Hei, sä oot hakenu jo Tuitun sisälle? " kuulin vähän epäilevän nuoren naisen kysyvän. Mietin hetken, mitä vastaisin, mutta vastasin yksinkertaisesti:
" Joo. " Nainen katsoi minua päästä varpaisiin ja totesi sitten:
" Ihan hyvä vaan. Yksi riesa vähemmän. " Sitten hän katosikin hakemaan muita hevosia tarhoista sisälle. En tiennyt, kuka hän oli. Kohautin vain harteitani.

Pyörähdin taas erilaisissa paikoissa tallirakennuksessa, kuten satulahuoneessa. Etsin sieltä eri hevosten kamoja, vaihdettavia satulahuopia, suojia, martingaaleja, rintaremmejä ja vaikka mitä. Pienen etsimisen jälkeen löysin kaiken, minkä halusinkin tällä kertaa löytää.
" Juoksutusliinatkin on näköjään tuossa. Voisin huomenna juoksuttaa sen ", mietin hiljaa ääneen. Sen. Tuitun siis.

Menin satulahuoneesta tallin puolelle. Etsin hetken Tuitun harjoja. Ne mukaan kaapattuani menin tamman karsinalle, riisuin siltä loimen ja aloitin harjaamaan kumisualla. Tamma vaikutti olevan hyvällä päällä. Jalkoja harjatessani se nosteli jalkojaan ylös, mutta olin jo tottunut siihen. Komensin tammaa käskyllä "ei", ja pidin jalkaa maassa painamalla sitä alas ja taakse jalan edestä hieman polven alapuolelta. Tamma kyllä jatkoi temppuiluaan heti, kun irrotin jalasta, mutta luulen, että tästäkin vaivasta päästään ihan vain harjoittelemalla eroon. Jalkojen harjauksen jälkeen puhdistin kaviot, missä tämä jalkojen viskominen ilmeni taas, mutta sain kuin sainkin kaviot puhdistettua.
Melko pikaisen harjauksen jälkeen päätin kuitenkin heti alusta lähentää suhdettamme Tuitun kanssa. Otin kumisuan uudestaan käteen ja hieroin tammaa sään kohdalta. Tamma selvästi nautti siitä - se nosti pään korkealle, venytti kaulaansa ja lerputti alahuultaan. Nauroin vain, ja siirryin noin kahden minuutin hieronnan jälkeen lapoihin, ryntäisiin, kupeeseen ja kaulaan harjan alle. Kupeen hieronnasta tamma ei oikein välittänyt, eikä lapojen, mutta piti todella paljon harjan alta hieromisesta, ja yritti minuakin "rapsuttaa" kaulasta.
" Voi sua höpsöä ", hymyilin tammalle ja taputin sitä lopuksi kaulalle. Heitin vielä talliloimen takaisin niskaan ja laitoin hihnat kiinni.

Keräsin harjat ja lähdin karsinasta, unohtamatta laittaa ovea kunnolla kiinni. Kaikki hevoset olivat jo haettu sisälle, eikä minulla muutenkaan mitään tekemistä enää ollut. Soitin isälleni, ja pyysin häntä lähtemään hakemaan minua.
Odotellessani isääni nuokuin Tuitun karsinalla, enkä olisi malttanut lähteä siitä.

- Sophie & ML Chaos 1hm

Sophie
Tallihiiri
Tallihiiri

Viestien lukumäärä : 24
Join date : 04.01.2011

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  nica lähetetty Ti Tammi 04, 2011 8:06 pm

Tervetuloa Tuittu on nyt varmaan onnensa kukkuloilla, kun sillä on oma rapsuttelija. Kyllähän minulla tuli tamman kanssa tehtyä kaikenlaista, kun se oli koulutusvaiheessa. Nyt kun neiti on jo iso tyttö, niin on vähän jäänyt tuo yhteinen puuhastelu. Aina vaan treenataan ja treenataan. Uskon, että Tuittu nauttii vähän leppoisemmastakin olemisesta.

btw, haluatko tarinoista pisteitä ja kommentti, tai vain toista? Vai et kumpaakaan? Tuo hoitomerkintöjen merkkaaminen on ihan kätevää Pysyy sitten laskuissa mukana ^^

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  Sophie lähetetty Ke Tammi 05, 2011 11:45 am

Lisää tutustumista...

nica// kommentteja mieluiten. pisteistä en ole oikeastaan koskaan välittänytkään. btw, en tiedä tuliko tästä ollenkaan pidempi kuin ekasta tarinasta, mutta tätä oli ainakin kivempi kirjoittaa, eikä tuntunut yhtä kököltä kuin edellinen. (: & muokkailen tätä niiltä ah-niin-ihanilta kirjotusvirheiltä...




Ulkona oli todella kylmä. Mietin, miksi ihmeessä edes suostuin lähtemään tallille, mutta tiesin vastauksen - halusin tutustua Tuittuun nyt kunnolla.
Eilen olin ajatellut juoksuttavani Tuitun, mutta nyt olin vaihtanut mieltäni. Jos Anni, Tuitun vuokraaja tulee tänään ratsastamaan tamman, teen ehkä sen kanssa vain luottamusharjoituksia. Olin ottanut kotoota pitkän riimunnarun, pidemmän kuin normaalit, mutta huomattavasti lyhyemmän kuin juoksutusliina.

Tallissa kaikki hevoset olivat sisällä, johtuen ehkä siitä, että ulkona oli kylmä. Poneja tosin oli laitettu ulos. Menin heti Tuitun karsinalle, kun olin saanut ulko-oven hyvin kiinni. Tamma katseli minua kauniilla, isoilla silmillään. Hymyilin hieman sille, ja menin sen karsinaan.
" Tänään harjoitellaan vähän sellasta kontaktia ", rupattelin samalla, kun kaivoin laukustani sille muutaman kuivuneen leivän.
" Ole hyvä. "

Katselin Tuitun huomioitavaa-ohjeita. Ne läpi luettuani lähdin vaihtamaan kuolaimia D-niveliksi ja irroittamaan martingaalia suitsista.
" Ne martingaalit voi irrottaa... ", mutisin itsekseni. Lopulta, kun kaikki vaikutti hyvältä, mietin vielä. Jos juoksuttaisin ensin noin viis minuuttia, sitten tekisin niitä kontaktiharjoituksia.

Menin uudestaan Tuitun karsinalle, tällä kertaa harjat mukana. Otin siltä fleeceloimen päältä, ja aloitin harjaamaan kumisualla melko voimakkaita, pyöriviä liikkeitä. Tamma vaikutti puhtaalta, mutta talvikarvaa lähti. Koskiessani vatsan alle, tamma huiskautti häntäänsä ja näykkäisi ilmaa.
" Sieltäkin on pakko harjata ", sanoin totuuden. Tuittu mulkaisi minua, kun vaihdoin toiselle puolelle. Vaihdoin harjan pöläriin, kun olin harjannut kumisualla. Pölyharjalla harjatessani tammasta lähti enemmän pölyä, kuin olin pystynyt ajattelemaankaan. Vaihdoin harjoja aina käytyäni hevosen sillä läpi. Jalkoja harjatessa syntyi se sama rumba, kun eilenkin. Yritin tomerasti kieltää tammaa nostamasta jalkaansa ja painoin sitä alas, mutta ilmeisesti Tuitulla on tänään pahempi päivä kuin eilen. Sain jalat kuitenkin melko hyvin harjattua. Laitoin etujalkoihin jännesuojat varmuuden vuoksi, vaikka en periaatteessa edes liikuttanut tammaa - mutta varmuudeksi.
Harjattuani myös Tuitun pään ja puhdistettuani sen kaviot (vaivalla...), laitoin Tuitulle suitset päähän. Tamma otti kuolaimet hyvin suuhunsa. Kiersin ohjat, etteivät ne pääsisi luisumaan kaulalta alas kohtalokkain seurauksin. Kiinnitin juoksutusliinan kuolaimiin - olin siis päättänyt juoksuttaa ensin ja harjoitella sitten - ja otin oman narkkini mukaan. Heitin tammalle vielä fleeceloimen päälle ja kiinnitin kaikki hihnat. Rankka treeni tämä ei olisi, joten loimi saa olla päällä koko ajan.

Lähdin luottavaisin mielin kohti kenttää. Kenttä oli juuri aurattu lumesta, mutta siellä oli sitä silti.
" Noh, etköhän ole tällaiseen jo tottunut ", juttelin Tuitulle, kun rämmimme kohti kenttää. Kentälle päästyämme menin keskelle ja annoin Tuitulle pitkän liinan. Se hakeutui heti ympyrälle, tiesi varmaan, mistä oli kyse. Annoin sen kävellä hetken, mutta näin, että tänään kyseessä oli pommi, mikä räjähtää kohta, jos en päästä sitä juoksemaan. Niinpä maiskutin muutaman kerran, mutta kertakin olisi riittänyt. Tamma lähti liikkeelle suurin, lentävin liikkein, nostellen kaikkia neljää jalkaansa. Näky oli hurmaava, ja tamma keskittyi hyvin siihen, ettei kompuroinut lumessa. Kun se vähän rajoitti pärskimistään, pyysin sitä vähän hiljentämään tahtiaan. Tuittu kuunteli hyvin myös ääniapuja, ja sain tehtyä sen kanssa käynti-ravi -siirtymisiä. Kun siirtymiset sujuivat, päästin Tuitun laukkaamaan molempiin suuntiin. Se laukkasi hienosti takajalat allaan. Ehkä se tuntui sitten kivemmalta ilman lunta, kun hankitreeni oli kehittänyt sen takaosan lihaksia.
Tamman laukattua pyysin sen käyntiin ja keräsin liinaa lyhyemmäksi, jotta Tuittu joutuisi tulemaan luokseni. Vaihdoin juoksutusliinan koko ajan hartioillani olleeseen pitkään narkkiin ja kävelin hetken tamman kanssa. Liinan heitin aidan viereen.

Kävelimme uraa pitkin. Yhtäkkiä pysähdyin. Tuittu pysähtyi myös hieman yllättyneenä. Kehuin sitä äänelläni. Lähdimme taas kävelemään. Kävelin hieman tammaa edellä, jotta pysähdyttyäni myös sen pitää pysähtyä. Jos kävelisin sen lavan vierellä ja pysähtyisin, tamma lähtisi kaartamaan eteeni. Varoittamatta pysähdyin taas. Tuittu käveli aivan selkääni kiinni ja pysähtyi sitten. Taputin sitä. Ei ainakaan lähtenyt jyräämään päältäni.
Tein pysähdysharjoituksia muutamaan otteeseen, ennen kuin menin Tuitun kanssa keskelle kenttää. Seisoin sitä kohti sen edessä. Narkki oli lyhyimmillään meidän välillä. Heilautin narua. Tamman reaktion pitäisi olla sellainen, että se lähtisi peruuttamaan. Tuittu ei tajunnut homman ideaa, joten heilautin narua niin pitkään, että se lähti peruuttamaan. Kehuin sitä. Pyysin tammaa peruuttamaan muutaman kerran, kunnes narkki oli aivan pisimillään minun ja Tuitun välissä. Sitten olisi päinvastainen harjoitus. Nykäisin vähän narusta minua kohti. Tämän Tuittu ymmärsi, ja tuli luokseni hyvin. En harjoitellut "luoksetuloa" kauaa, vaan menimme taas vähän kävelemään. Minun oli vielä pakko kokeilla, miten tamma väisti minua. Pysähdyimme taas vähän uran sisäpuolelle, että tamma mahtui kääntymään. Tökkäsin Tuittua lautaselle. Hieman epäröiden se otti askeleen sivulle. Kehuin sitä vuolaasti. Tein tällaisia harjoituksia niin paljon, että tamma väisti jo pientä elettä - liikutin vain vähän kättä tamman lautasta kohden, ja se väisti, molempiin suuntiin. Taputin Tuittua.

Otin juoksutusliinan aidan vierestä mukaan, kun lähdimme takaisin tallille. Tuittu vaikutti tällä hetkellä aivan eri hevoselta, kun se kuunteli ja katsoi eleitäni koko ajan, vaikka periaatteessa nämä harjoitukset eivät muuta hevosta mihinkään suuntaan. Harjoituksissa lähinnä selvennetään, kuka on pomo, ja harjoitellaan käytännön asioita, esim. harjatessa väistämistä.
Talliin päästyämme päästin Tuitun karsinaansa. Otin siltä suojat ja suitset pois, sekä vaihdoin lumisateessa kastuneen loimen toiseen. Kaivoin housujeni taskuista muutaman kuivatun leivän palasen ja heitin ne tamman ruokakuppiin.

Vein suitset, suojat ja juoksutusliinan paikoilleen. Narkin vein omaan hyllyyni, missä oli muutkin tavarani.
Puhelimeni soi. Näytössä vilkkui nimi Alexandra, Merlinin uusi hoitaja ja paras kaverini. Vastasin puheluun.
" Moi; niin ooks Mêl Serenis täl hetkel? " Allu kysyi.
" Joo, oon. Kävin just treenaamas vähän Tuittuu maasta käsin. "
" Aa, no oon tääl harjaamas Merliniä. Voiks tulla sit mun kans, ku käytäis vähän taluttelemassa sitä ulkona? " Alexandra kysyi.
" Joo, kyl mä voin. Tuun siihen koht, moi ", vastasin, ja lähdin heti kohti Merlinin karsinaa.

- Sophie & ML Chaos 2hm

Sophie
Tallihiiri
Tallihiiri

Viestien lukumäärä : 24
Join date : 04.01.2011

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  Anni lähetetty Ke Tammi 05, 2011 3:48 pm

hhellou, sen verran tulen tälleen randomina häiritsemään, että minä tosiaan vuokraan Tuittua, päivis löytyy tuolta yksäripuolelta (: mutta siis mukavaa vaan, että on meitä kaksin kappalein, ettei tammalle vain tule yksinäistä : D ja tulen myös varmasti liittämään sinut tarinoihini, toivottavasti ei haittaa. :')

Anni
Tallihiiri
Tallihiiri

Viestien lukumäärä : 48
Join date : 02.01.2011

Näytä käyttäjän tiedot http://www.lidarkness.webs.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  Sophie lähetetty To Tammi 06, 2011 11:45 am

5.1.2011 - I‘ll watch your every move

anni// saa käyttää ihan vapaasti tarinoissa.
sori, jos on vähän ristiriitainen annin tarinan kanssa. kirjoitin tämän valmiiksi jo eilen, kun oli vähän tylsää (: ja ei oo tätä tarinaa tosiaan pituudella pilattu, mutta ihan mukava oli kirjoittaa, vaikken mitään oikeastaan tehnytkään.





Oloni tuntui äärettömän tyhjältä. Tuitun karsina oli tehty jo tallin puolesta, koko tammaa ei näkynyt missään (oletin, että sitä ollaan ratsastamassa), sen satula ja suitsetkin olivat kadonneet hevosen mukana. Ruoka- ja juomakupit olivat puhtaita, hevosta en tietenkään voinut harjata, en voinut pestä sen jalkoja, en voinut tarkistaa sitä haavoilta. Ja nyt kun olin tullut Mêl Sereniin asti, pysyisin siellä ainakin tunnin.

Aikaisemmasta et voi tehdä tätä -listasta sai selville, että ainut minua yhtään kiinnostava vaihtoehto hoitohevoseeni liittyen oli mennä katsomaan ratsastusta. Kentällä en nähnyt ketään, joten matkustin suoraan maneesille. Ennen oven avaamista kerroin jonkun olevan tulossa huudahduksella “tullaan”. Sitten avasin hiljalleen oven ja suljin sen yhtä rauhallisesti. Maneesin keskelle oli pysähtynyt ratsukko. Anni ja Tuittu. Katselin heitä hetken ja hymyilin sitten Annille, joka moikkasi minua.
Menin katsomoon istumaan. Tuittu työskenteli hyvin takapäällään ja sen kaula taipui hienosti alas. Huomasin kuitenkin, että Anni oli jonkin verran jännittynyt - johtui ehkä siitä, ettei tamma ollutkaan mikään luotto. En kyllä hoitohevosellani vielä ole päässyt menemään, mutta kaikki aikanaan. Toisaalta minulla ei ollut kiire päästä suurehkon puoliverisen selkään, jonka häntä heilahti hassusti, mutta katsellessani ratsukon työskentelyä sisimmässäni kasvoi palava halu päästä edes kerran tamman selkään.

Pian Anni antoi Tuitulle hieman pidempää ohjaa ja taputti tammaa kaulalle.
“Miten meni? Haluun kuulla rehellisen vastauksen”, Anni kyseli samalla, kun otti toppatakkia päältään.
“Noo, ihan hyvin. Sovitte Tuitun kanssa yhteen tosi hyvin…”, vastasin. Ääneni läpi kuulsi varmasti pieni mustasukkaisuus, mutta päätin olla sanomatta mitään tyhmää - joutuisin kuitenkin vaikeuksiin, kuten aina suuni avatessani.
“Hah, kiitos. Sä olet siis vissiin Sophie? Varmistan vielä”, Anni kyseli. Hän oli saanut vihdoin toppatakkinsa pois päältään ja kiersi nyt koko maneesia.
“Joo.”

Katselin loppuun asti Annin ja Tuitun yhteistyötä. Laukassa tammalla riitti virtaa, joten pystyin vain ihailemaan Annin rauhallista ratsastusta, mikä rauhoitti myös suomalaisen puoliverisen. Laukattuaan molempiin suuntiin, Anni ratsasti vielä loppuravit ja -käynnit. Katselin tamman suuria liikkeitä. Se oli klipattu, ja sen takaosan päällä oli ratsastusloimi. Koska ratsukko liikkui sileällä, sillä oli jaloissa pintelit. Suussa Tuitulla näytti olevan D-nivelet suussaan, kanget olisivat olleet melko turhat tällaiseen “perusratsastukseen”.

Pian nainen antoi tammalle pitkät ohjat ja taputti sitä reippaasti kaulalle. Tuittu pärski paljon ja ravisteli päätään. Jossain vaiheessa se rapsutti silmäkulmaa jalkaansa.
Lähdin talliin hieman aikaisemmin kuin Anni ja Tuittu. Menin satulahuoneeseen lämmittelemään. Kello näytti olevan puoli seitsemän illalla. Kuulin kavioiden kopsetta tallista, joten päättelin Tuitun tulleen talliin. Lämmittelin vielä hetken satulahuoneessa, ennen kuin menin katsomaan Tuittua sen karsinalle.

Anni otti juuri tammalta satulaa selästä.
“Hei, oot vielä täällä”, nainen tajusi.
“Joo, niinhän mä oon”, naurahdin vähän ujosti. Annoin Tuitun tutkia lapastani.
“Kuten varmaan huomasit, Tuittu on melko energinen, ainakin tähän saakka ollut. Mua ei siis yhtään haittaa, jos juoksutat sen aikaisemmin, jos haluat tehdä jotain tamman kanssa. Tietystikään ei ole pakko, mutta ajattelin vaan ettei päässäsi pyöri kysymystä voinko nyt juoksuttaa sen, jos Anni haluaakin mennä sillä”, hän hymyili.
“Jaa, no hyvä juttu. Ja jos ratsastan sillä, yritän valita sellasen päivän, milloin et tule tai sitten menen tosi rauhallisesti käyntiä ja ravia”, kerroin suunnitelmistani, “mutta en nyt hetkeen ole tammalla menossa ratsastamaan.”
“Joo, kuulostaa hyvältä”, Anni sai sanotuksi. Katosin paikalta soittamaan taas porukoita hakemaan minua tallilta kotiin.

- Sophie & ML Chaos 3hm

Sophie
Tallihiiri
Tallihiiri

Viestien lukumäärä : 24
Join date : 04.01.2011

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  nica lähetetty To Tammi 06, 2011 2:14 pm

Voi harmi, että satuitte juuri samaan aikaan Annin kanssa tallille. Mutta siis en tainnut vielä sanoakaan, että vaikka Anni käy, niin voit toki sinäkin Tuitulla aina ratsastaa. Tamma on niin hyvässä kunnossa, että sillä kyllä riittää pöpienergiaakin kahteen tuntiin. Jos toinen treenaa maneesissa/kentällä niin toinehan voi käydä maastoilemassa kevyesti tai jtn Juoksutuskin on aina hyvä juttu, se ehkä toimii paremmin ennen ratsastusta, kun pöpienergiaa on vähän liikaa.

Onhan tallilla toki muutakin tekemistä mm. varusteita löytyy tallista kasapäin (liikaa, mutta en millään malta olla ostamatta hevosille hienoja varusteita!), henkilökuntaa voi auttaa tekemään ruokia hevosille, iltatallissa Sami tai joku muu, joka sitä on tekemässä, kelpuuttaa varmasti apua iltatallissa (hevosten hakua sisälle, heinien jako..).
Kaikki apu otetaan huomioon


nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  Sophie lähetetty Pe Tammi 07, 2011 6:44 pm

You’re always on my mind

Tänään olisi tarkoitus nousta Tuitun selkään. Kello oli vasta vähän, noin kymmentä yli kymmenen aamulla. Rakastin lomaa, vaikka nyt olikin käynnissä sen viimeinen päivä. Koulu alkaisi taas maanantaina, huoh…
Ulkona tuuli. Lumet lensivät puista ja maastakin ilmaan, pyörivät peittäen koko näkymän ja laskeutui sitten takaisin maahan. En nähnyt melkein mitään, ennen kuin pääsin tallin lämpöiseen suojaan. Enkä voinut väittää, ettei vatsassani pyörinyt perhosia päästyäni Tuitun karsinalle. Tamma rouskutti vielä aamuheiniään. Se kohotti päätään huomatessaan jonkun tulleen karsinalle.
“Moi”, sanoin. Mitään muuta ei kurkusta lähtenyt. Jäin siihen jäädyttämään tammaa. Mietin, mitä kaikkea voisi tapahtua ja jos kaikki sujuisi hyvin, mitä tekisin. Siis väistöjä vai avoja? Sulkutaivutusta vai takaosakäännöksiä?

Vein ratsastuskamani kaappiini. Mukaan olin ottanut kypärän, chapsit ja kunnon ratsastuskengät. Collegehousujeni alla oli ratsastushousut, jalassa toimivat tällä hetkellä valkoiset Adidaksen tennarit, millä yleensä tykkäilen ratsastaa, mutta tänään olisi vähän… virallisempaa. Sentään ensimmäinen ratsastus hoitohevosellani.

Koska kello oli nyt vähän, päätin ratsastaa huoletta. Olihan sentään nica sanonut, että tamma kestää kahden tunnin rääkin. Anni kyllä ehtisi ratsastaa illemmalla tai viimeistään illalla, jos nainen tulee.
Saatuani tavarat johonkin järjestykseen, otin omat harjani mukaan ja menin Tuitun karsinalle. Tamma mussutti vieläkin heinää, eikä oikeastaan paljon välittänyt tulostani karsinaan. Ensin kävin Tuitun jalat läpi haavoilta. Onneksi en huomannut mitään erikoista. Tarkistin jalat myös riveltä, enkä löytänyt sitä. Taputin tammaa kaulalle ja kehuin sitä muutenkin, sillä se ei tehnyt melkein mitään jalkoja tarkistaessa! Ehkä se oli niin uppoutunut ruokaan, tai jos se ei vain pitänyt jalkojen harjaamisesta…

Otin Tuitulta talliloimen pois. Tamma oli pölyinen, siinä riittäisi ainakin harjattavaa. Aloitin kumisualla, mutta tiesin, ettei pölyt lähtisi sillä pois, joten puunasin tammaa ainakin vartin pölyharjalla. Vatsan alta harjatessani Tuittu muistutti taas olemassaolostaan potkaisemalla uhkaavasti ilmaa.
“Okei, rauhassa nyt vaan”, sain sanotuksi. Harjasin hevosen loppuun asti kaikilla harjoilla, varoen vähän vatsan alusta. Jalkojen kanssa… olin lähellä saada kavion muotoisen mustelman otsaani, mutta ehdin juuri väistää. Kaduin hetken päätöstäni mennä ratsastamaan tammalla, mutta nyt kun sen olin jo päättänyt, niin pakkohan se oli.
Harjasin vielä tamman pään ja putsasin kaviot. Aikani kuluksi selvittelin vähän häntää ja harjaa.
“No niin, nyt olet valmis Sophien viralliseen koulurääkkiin”, selostin hymy suupielissä. Vaikka en ollut lainkaan varma, tulisiko “koulurääkistä” mitään…

Hain Tuitun pintelit pintelipatjoineen. Laitoin pintelipatjat jalkoja vasten ja aloitin pyörittämään pinteleitä. Pinteleitä laittaessa Tuittu liikkui vähän, mutta ei taaskaan niin paljon, kuin harjatessa.
Taputin tammaa kaulalle, kun olin saanut pintelit jalkoihin. Sitten jätin sen hetkeksi karsinaansa, kun kävin hakemassa omat ratsastuskamani. Otin myös collegehousut ratsastushousujen päältä ja vaihdoin kengät ratsastuskenkiin.
Menin takaisin Tuitun karsinalle satulahuoneen kautta. Hain sieltä sille satulan ja suitset, varmistettuani, että kuolaimet olivat D-nivelet ja martingaali oli irti suitsista.

Tulin Tuitun karsinalle. Tamma mulkaisi minua kiukkuisena nähdessään satulan.
“Joo, ehkä siirrän sut käytävälle”, mumisin hiljaa. Laitoin tammalle riimun ja laitoin sen käytävälle kiinni. Siinä se seisoi paikoillaan… vielä. Laitoin kypärän päähän jo varmuudeksi. Hiljaa tammalle jutellen niitä näitä laskin satulan vähän edemmäs kuin sen pitäisi olla. Siirsin satulaa hiljalleen taaksepäin tamman pomppiessa paikoillaan, näykkien ilmaa ja välillä takajalkakin viuhahti uhkaavasti läheltä.
“No niin… hienostihan se menee”, kehuin tammaa, kun satula oli oikealla paikalla. Jätin satulavyön vielä auki, taputtelin tammaa ja kehuin sitä. Tuittu pärskähti vähän suuttuneen oloisena. Rapsuttelin sitä kaulasta ja lavasta saaden sen vähän rentoutumaan. Löysäsin vyötä toiselta puolelta, ja heti korvat liimautuivat niskaan.
“En oo tekemässä vielä mitään”, huoahdin. Sitten säädin jalustimet suurin piirtein sopivan kokoisiksi. Sen jälkeen oli se satulavyön aika, mitä Tuittu koko ajan odotteli. Hiljalleen toin sen vatsan toiselta puolelta toiselle puolelle, ja rauhassa vedin sitä vastinhihnoja vasten. Kun olin saanut vyön ensimmäiseen reikään, kehuin Tuittua kuin viimeistä päivää. Lentävistä jaloista huolimatta olin säilynyt hengissä, eikä Tuittukaan enää vaikuttanut niin ilkeältä satulaa kohtaan. Mutta odottaisinpa vain…

Siinä välissä lämmitin tamman kuolaimet (käytin apuna vähän lämmintä vettä) ja laitoin suitset. Ne Tuittu otti ongelmitta vastaan. Suitsien remmit ollessa kiinni, kiristin vielä satulavyötä hieman kerrallaan. Tuittu ei enää ollut kiinni, pidin vain sen ohjista, joten tammalla oli oiva mahdollisuus puraista minua - mutta olin varautunut siihen, ja huiskaisin sen pään aina pois, kun se lähestyi hampaat esillä.

Vyötä tarpeeksi kiristettyäni tarkistin, että minulla oli kaikki mukana. Lähdin sitten kohti maneesia. Vatsassani pyöri taas perhosia ja oloni oli… epäluottavainen, vai mikä se sana on?
Kello oli tässä vaiheessa suurin piirtein 11. Tarkistin kännykkäni matkalla maneesiin. Yksi viesti. “Ootko ML:ssä?” Se oli Allulta. Vastasin myöntävästi, ja kerroin vielä, että olin menossa ratsastamaan, ja sanoisi sitten kovaan ääneen ennen kuin tulee sisälle maneesiin. Sitten laitoin kännykän virran pois päältä. Avasin maneesin oven samalla huutaen “tullaan”. Onnekseni maneesissa ei ollut ketään - tykkäsin mennä enemmän ilman katsojia. Laskin jalustimet alas, tarkistin vyön (jolloin tamma pääsi puraisemaan minua lantiosta) ja ponkaisin selkään. Tuittu lähti heti liikkeelle ja olin onnellinen, etten joutunut enää säätämään jalustimia. Rauhoituin kuitenkin, kun Tuittu käveli rauhassa eteenpäin. Pidin lähes olemattoman ohjastuntuman suuhun, mutta sen verran lyhyet ohjat, että jos se saisi jonkun hepulin, olisin varautunut. Kääntelin tamman kanssa ympyröitä ja kiemurauria. Meidän molempien rauhoituttua otin kunnon tuntuman ohjiin ja aloitin väistöillä pitkillä urilla. Kun väistöt sujuivat kohtuu hyvin, jatkoin puolikkailla takaosakäännöksillä. Ne olivat Tuitulla vähän hakusessa, mutta oppi sen kyllä. Lopuksi tein muutaman kokonaisen takaosakäännöksen, ennen kuin jatkoin ravissa.

Raviin päästyämme tamma alkoi nostella päätään. Yritin pitää tasaisen tuntuman nyppimättä ohjaa ja pohkeen lähellä kylkeä. Tuittu alkoi taipua niskastaan kuolainta vähän liikuttamalla, mutta takajaloista en ollut varma - siis polkivatko ne rungon alla. Ravissa tein kaikkea vähän varovaisesti, koska Tuitulla oli paljon energiaa. Harjoittelin temponvaihteluita, jotta se kuuntelisi paremmin pidätteitä.
Vaihdoin ravissa suuntaa ja jatkoin väistöjä uraa pitkin. Se oli itsellenikin vähän vaikeaa, mutta se sujui yllättävän hyvin. Taputin puoliveristä kaulalle ja annoin pitkät ohjat. Olin ratsastanut noin puoli tuntia. Päätin vielä laukata, sitten ratsastaa loppuun ja lopettaa. Tuittu vaikutti tosi mukavalta, mutta sillä näytti olevan aina kiire. Huoahdin syvään ja taputtelin uudestaan tammaa.

Kun olimme kävelleet muutaman kierroksen pitkin ohjin, otin taas tuntuman. Ratsastin ensin tamman peräänantoon, sitten tein puolipidätteitä ja siirsin takapohkeen taakse. Laukka nousi ja niin myös tamman peräpää. En ollut varautunut, ja tasapainoni heitti. En onneksi tippunut, mutta jarrutin takaisin käyntiin ja nostin laukan uusiksi. Nostin uudelleen laukan ja varauduin pukkeihin - onneksi niitä ei tullut. Tein laukassa vähän avotaivutusta pitkillä sivuilla ja isoa keskiympyrää asettaen vuorotellen sisälle ja ulos. Tuittu keskittyi hyvin työskentelyyn, ja nauroin itselleni, kuinka turhaan olin jännittänyt Tuitulla ratsastamista. Kun laukkaaminen, avot ja taivutukset sujuivat hyvin, siirsin raviin ja keventelin tamman ravin tahtiin kymmenisen minuuttia. Olin kuullut, ettei ohjia kannata heti päästää löysiksi laukan jälkeen, enkä tehnyt niin. Kuitenkin, kun tamma oli rauhoittunut, päästin ohjaa vähän sormieni lävitse ja Tuittu käytti sen hyödykseen venyttäen kaulaa vielä enemmän eteen alas. Taputin Tuittua kaulalle ja siirsin käyntiin.

Kävellessäni pitkin ohjin, Alexandra saapui maneesiin.
"Häh, käveleks sä jo?" Allu kysyi ihmeissään.
"Joo, tulit vähän myöhään. En ratsastanut kuin vähän päälle puol tuntia, mut tä oli niin kiva, et luulen tän riittävän", hymyilin. Allu nyökkäsi ja katsoi loppuun asti, kun menin Tuitulla. Kuitenkin melko pian käänsin tamman kaartoon ja laskeuduin alas satulasta. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin vähän vyötä.
Menin Alexandran kanssa laittamaan Tuitun pois ja heitin sille loimet päälle.

- Sophie & ML Chaos 4hm

Sophie
Tallihiiri
Tallihiiri

Viestien lukumäärä : 24
Join date : 04.01.2011

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  Sophie lähetetty Su Tammi 09, 2011 6:59 pm

I will stand by you forever

Ajattelin taas tänään ratsastaa Tuitulla. Sillä ei varmaan olisi ainakaan pakkasen suhteen mitään ylimääräistä energiaa, koska sää oli plusasteilla. Vapaapäivät ehkä keräsivät sille nican mukaan "pöpienergiaa". Menin kuitenkin luottavaisin mielin Tuitun karsinaan moikkaamaan sitä.
"Heeippa", sanoin sille hymyillen. Puoliverinen pärskähti ja kävi huolellisesti käteni läpi mahdollisilta herkuilta. "Ei ole", totesin ja taputin tammaa kaulalle. Lähdin karsinasta maneesiin laittamaan vähän ravipuomeja ja yhden kavaletin. Olin juuri hiljaiseen aikaan tallilla, noin kuuden aikaan, eikä maneesissa ollut ketään - eikä varmaan ollut tulossakaan. Laitoin ravipuomit pitkälle sivulle ja yhden pienen kavaletin lyhyen sivun keskelle. Sitten menin takaisin talliin laittamaan Tuittua kuntoon.

Tallissa otin tammalta loimen pois ja aloitin harjaamaan huolella. Minulla ei ollut ollenkaan kiire, eikä minua jännittänyt. Tai ehkä vähän, mutta huomattavasti vähemmän kuin viime kerralla. Tuittu oli tuntunut niin kivalta viimeksi, että uskalsin hyvällä luottamuksella ottaa puomejakin mukaan.
Jalkojen kanssa oli taas ongelmia ja ne oli tosi vaikea harjata, mutta oli pakko, koska suojatkin tulivat jalkaan. Harjattuani hevosen huolella, laitoin sille jännesuojat ja buutsit. Kävin vaihtamassa satulahuoneessa kuolaimet olympioihin, vaikka en hypännytkään varsinaisesti. Otin myös estesatulan mukaan - en edelleenkään ollut menossa hyppäämään, mutta pidän aina enemmän estesatuloista kuin koulusatuloista. Luoja ties miksi.
Laitoin ensin Tuitulle suitset, että saisin pidettyä ohjista kiinni satulaa laittaessani. Suitset tamma otti rauhassa suuhun ja antoi laittaa remmit kiinni. Taputin tammaa kaulalle. Nostin satulan varovaisesti selkään. Tuittu heilautti häntäänsä ja pärskähti. Laitoin huovan hyvin ja löysensin vyötä toiselta puolelta aivan löysimpään. Sitten hiljalleen aloin kiristämään vyötä, tamman yrittäen purra minua, seiniä ja ilmaa vuorotellen ja potkien myös niitä samoja. Kerran se sai minua purtua, mutta vyön sain kiinni. Kiristin sitä vielä molemmin puolin. Laitoin itselleni kypärän päähän ja lähdin sitten maneesiin.

Maneesiin mennessämme näin, kuinka Reeveä haettiin sisälle. Muistin pojan Seppeleestä, kuinka se vielä varsana riehui tarhassa. Nyt tuntui uskomattomalta nähdä se täällä!
Maneesissa laitoin kännykkäni äänettömälle ja nousin selkään. Tuittu vaikutti aika energiseltä, varsinkin puomit ja kavaletin nähtyään. Kävelin sen kanssa kuitenkin pitkään ja se vaikutti vähän jäykältä. Ravissa pyysin takajaloilta myös hyvää liikettä ja hevonen hakeutui peräänantoon ravissa. Ratsastin sitä paljon eteen, ettei se jäisi kyttäämään kulmia ja takapää vähän aukeaisi. Menin ravissa myös ravipuomit ja muutaman kerran kavaletin. Tuittu meni ne rauhassa ja taputin sitä. Siirsin tamman käyntiin ja annoin pitkät ohjat.




tää nyt periaatteessa jää kesken. (: saatte ite päätellä mitä tapahtuu.

Sophie
Tallihiiri
Tallihiiri

Viestien lukumäärä : 24
Join date : 04.01.2011

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  Sophie lähetetty Ma Tammi 10, 2011 5:10 pm

I hate Mondays

ja tuittu 6 v (:

Inhoan maanantaita. Se oli karu totuus, minkä jaoin monen muunkin kanssa. Maanantai, ja ensimmäinen koulupäivä joululoman jälkeen. Vitutti. Muutenkin olin tosi väsynyt ja kylmissäni. Autossa meinasin nukahtaa, mutta pysyin hereillä sillä ajatuksen voimalla, että tänään pitäisi mennä Tuitulla ja muutenkin Mêl Sereniin.

Tallissa näin, ettei tamma ollut karsinassaan. Hain sen heti sisälle. Tuittu vaikutti yhtä väsyneeltä kuin minä, eikä se minua haitannut. Tänään ajattelin meneväni ihan kunnon koulua kangilla. Haluaisin kovasti hypätä puoliverisellä, mutta ehkä kuitenkin aloitan vain kouluratsastuksella, vaikka eilen meninkin vähän puomeja ja sitä yhtä kavalettia. Se ei kuitenkaan ollut hyppäämistä.
Omalla hevosellani Mortilla olin tähän asti hypännyt 120 cm, Tuittu toisi siis lisää kokemusta...

Karsinaan hevosen tuotuani otin siltä ulkoloimen ja talliloimen pois ja vein tamman sitten käytävälle. Harjasin sen vain pikaisesti, koska loimet olivat suojanneet tamman talvikarvaa sen verran hyvin, ettei likaa ollut juuri missään. Jalat harjasin lähinnä kiukkuisena, niin tammakin lopetti niiden viskomisen.
Putsasin kaviot ja laitoin Tuitun jalkoihin pintelit. Kävin satulahuoneessa vaihtamassa kuolaimet kankiin. Matkalla takaisin törmäsin Alexandraan, ja sovimme tapaavamme pian maneesissa. Laitoin Tuitulle satulan selkään. Pomppimisesta huolimatta sain sille satulavyön kiinni ja sitten laitoin suitset. Laitoin vielä kypärän päähäni ja sitten lähdin maneesiin.

Maneesissa odotin Alexandran tulevan sinne. Nousin sitten selkään ja lähdin kävelemään pitkin ohjin ympäri maneesia. Tuittu vaikutti todella rauhalliselta, toisin kuin Merlin. Allu sai rauhoitella sitä koko ajan, ettei se ampaisisi vähintään raville. Taputin Tuittua, ennen kuin keräsin ohjat ja aloitin kevyessä ravissa. Pidin pohkeen lähellä ja hevosen koko ajan töissä. Liikuttelin vähän kuolainta, jos tamma jäi kyttäämään ja asetin sisälle. Ratsastin kulmat huolella ja tein käynti-ravi -siirtymisiä. Jäin keskiympyrälle asettaen sisälle ja ulos vuorotellen. Tamman takapää alkoi tulla alle ja hieman kuolainta liikuttamalla Tuitun kaulakin kaartui mukavasti alas. Taputin sitä ulkokädellä kuitenkin päästämättä ohjaa käsistä ja jatkoin suoraa uraa pitkin. Tein pitkillä sivuilla avoa ja lyhyillä kokosin ravia. Vaihdoin suuntaa lävistäjän kautta lisäten, sitten istuin alas harjoitusraviin ja siirsin käyntiin. En kuitenkaan antanut pitkiä ohjia vaan tein vähän ympyröitä ja erilaisia linjoja. Kun olin sataprosenttisen varma siitä, että tamma reagoi pienimpiinkin apuihini, nostin hallitun myötälaukan. Tuittu laukkasi hienosti peräänannossa. Ajattelin työskennellä laukassa nyt enemmän, kun eilen en laukannut ollenkaan. Yhdessä kohtaa Tuittu lähti kuskaamaan täysillä maneesin päästä päähän heittäen takapäätään. Sain sen kuitenkin kontrolliin ja jatkoin. Tuittu oli luultavasti vain pelästynyt jotain, sillä se ei tehnyt sitä enää uusiksi.

Vaihdoin suuntaa ja laukkaa taas lävistäjän kautta ja jatkoin toiseen suuntaan. Tein laukassa avoa ja yritin myös väistöä. Pitkillä sivuilla lisäsin laukkaa. Ratsastin kulmat niin hyvin kuin onnistuin muiden tehtävien lomassa. Tein muutaman laukasta käyntiin siirtymisen ja sen jälkeen jatkoin ravissa kevennellen. Annoin vähän pidempää ohjaa. Tuittu vaikutti paljon mukavammalta kankien kanssa ja meni hienosti, mutta kovemmat kuolaimet vaikuttivat asiaan. Alexandra kehui meidän ratsastusta. Ravailun jälkeen kävelin tamman kanssa pitkin ohjin. Päätimme mennä tallipihalle asti ratsastaen, ja niin teimme.

Tallissa otin Tuitulta suitset ja satulan pois, sekä pintelit. Harjasin tamman nyt vähän paremmin ja puhdistin kaviot. Heitin sille talli- ja ulkoloimen päälle ja vein sen ulos tarhailemaan, missä sen ruoat odottivatkin. Menin sitten putsaamaan Tuitun karsinan ja kupit.

- Sophie & ML Chaos 6hm


Viimeinen muokkaaja, Sophie pvm Ti Tammi 11, 2011 7:33 pm, muokattu 1 kertaa

Sophie
Tallihiiri
Tallihiiri

Viestien lukumäärä : 24
Join date : 04.01.2011

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  nica lähetetty Ma Tammi 10, 2011 6:14 pm

Hyvä, että jaksat tarkastaa Tuitun jalat hyvin. Yleensä henkilökunnalla ei ole kauheasti aikaa tarkastella temppuilevan Tuitun jalkoja, varsinkin kun hevosia otetaan illalla sisälle nopeaan tahtiin ja kaikki haluavat jo ruuat nenänsä eteen. Kärsimättömiä kilpahevosia, ikävää.
Kuitenkin siis teet huolellista työtä, mikä on loistavaa

Voi meidän ilkeää mammaa, Tuittu kyllä osaa olla kenkku kun se sille päälle sattuu. Tai oikeastaan (okei myönnän) se on suurinpiirtein aina äksynä. Sitä saa kyllä komentaa, todellakin. Ainakin Samilta tamma on muutaman kerran saanut kunnolla selkäänsä, ja eipä enää hampaitaan näyttele. Minähän en sille voi olla ilkeä, mutta kyllähän nuo pojatkin ovat osoittaneet tammalle, että heille ei ryttyillä. Reita pärjää Tuitun kanssa loistavasti, varmaan siltäkin suunnalta saa vinkkejä ja apuvoimia, jos tarvitsee.
Tosin sinulla kyllä näyttää olevan kokemusta vaikeistakin hevosista, joten minulla ei toivottavasti ole syytä huoleen.

Ensimmäinen ratsastus taisi sujua ihan hyvin, vai? Tottahan sitä aina alussa on pientä hakemista uuden hevosen kanssa, mutta oikeastaan Tuittu on hyvä ratsastaa. Pitää vain olla todella tarkka jaloistaa, sillä vähän liikaa pohkeita ja kyllä tamman takapää lentää. Kannuksilla se kyllä toimii ihan jees. Herkkisneiti.
Koulussa Tuittu on vähän raakile, vaikka ollaan sitä sen kanssa hiottu. Osaa se jotain ja perusasioita. Laukanvaihdotkin sujuu, pitäähän estehevosen ne osata. Siltä on kuitenkin turha rueta pyytämään minkäänlaista laukkapohkeenväistöä, sitä Tuittu tekee vain tahallaan silloin kun sitä ei pyydetä!
Kangilla on tosissaan hyvä mennä, saa vähän kontrollia pikakiitäjään.

Estetunnin voin vaikka sitten joskus pitää sinulle. Tai voisin vaikka ottaa kaikki hoitajat samalle tunnille hyppäämään, niin tulisi vähän tutustuttua teidänkin taitoihinne. Pitää kysellä muiltakin, mutta miltäs kuulostaisi? Katson sitten uskallanko päästää teitä hyppelään ihan omine nokkinenne Näkeehän sitä, että edes Jesse ei aina osaa olla järkevä ja siitä seuraa pari murtunutta kylkiluuta.

Hui 6hm jo! Kuten jo Alexandralle sanoin, että te olette niin ahkeria hoitajia, että minä en kerkeä edes jokaista tarinaa kommentoida! Tosin jos teitä ei haittaa, niin mieluummin kommentoisin näin muutaman tarinan aina kerralla, kun tulisi sitten vähän enemmän tekstiäkin, eikä vain jotain pikku : Mukava tarina-kommenttia.

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  Sophie lähetetty Ti Tammi 11, 2011 7:24 pm

nica// (: en nyt vaikeista hevosista tiedä, mutta tammoista, kun niiden kanssa lähinnä olen ollut tekemisissä. pari askelta laukassa päästiin sivulle, mutten ristiaskelista tiedä :'D ja estetunti kuulostaa hyvältä! haluaisin niin päästä kokeilemaan tuittua esteilläkin. hoitoja nyt tulee kun on aikaa, mutta aika tässä lähtee koko ajan käsistä koulun vaikeuduttua.

Är du klok eller klok?

Tänään ajattelin vain hoitaa. Ei ratsastusta, juoksutusta, irtojuoksutusta tai -hypytystä, vain harjausta ja paijausta. Iltakin oli jo niin pitkällä, etten olisi millään ehtinyt ratsastaa Tuittua kunnolla. nica oli puhunut jostain estetunnista, niin silloin viimeistään pääsisin taas Tuitun selkään. Eikä minulla sinne ollut mikään kiire - olinhan hoitaja. Hoitajan kuuluu hoitaa, vasta sen jälkeen ratsastaa. Tiesin sen, vaikka joskus se tuntui harmittavalta.

Tuittu oli taas ulkona, mutta se ei haitannut. Ajattelin puhdistaa sen karsinan, satulan ja suitset, pestä suojat ja sitten miettiä uudelleen. Karsina näyttikin aika likaiselta, joten tartuin heti kottikärryihin ja talikkoon ja aloitin karsinan tekemisen.
Karsinan tehtyäni hain kaapistani satulasaippuan, sienen ja pesarilta vettä ämpäriin. Sitten menin satulahuoneeseen. Katsoin satuloita hetken, ja mietin, kumman pesisin.
"No, koulusatula on ehkä vähän huonommassa kunnossa", mietin ääneen ja otin sen satulatelineeseen. Pesin koulusatulan ja suitset. Suitsissa vain alaturparemmi oli oikeastaan likainen, joten en irroittanut osia toisistaan. Satulan pestyäni vaihdoin myös satulahuovan.

Kävin pesuboxilla huuhtelemassa Tuitun jännesuojat ja pesin ne saippuan ja harjan kanssa. Huuhtelin ne ja vein satulahuoneeseen kuivumaan.
Sen jälkeen menin hakemaan Tuittua tarhasta. Se tuli tosi nätisti sisälle. Tallissa otin siltä loimet pois ja aloitin harjaamaan huolellisesti kumisualla pyörittäen. Tuittu seisoi kiltisti paikoillaan, välillä tarkistaen ruokakuppinsa herkkujen varalta.
"Mulla ei oo sulle taaskaan mitään, mut yritän ens kerralla muistaa... Huom. yritän", puhelin tammalle. Onneksi tallissa ei ollut ketään, tai en ainakaan tiennyt, jos joku siellä oli. Puhuin kuitenkin niin hiljaa, että en meinannut itsekään saada selvää. Vaihdoin harjan aina käytyäni sillä hevosen läpi. Tarkistin taas jalat niin miten sain ne tarkistettua tamman vetäessä herneen nenäänsä heti kun koskinkin jalkaan. Mutta pakko se oli. Jalkojen harjaamisestakaan ei oikein tullut mitään, mutta harjasin ne sen verran hyvin kuin pystyin. Putsasin vielä kaviot ja harjasin pään. Heitin loimen takaisin päälle ja lähdin sitten.

- Sophie & ML Chaos 7hm

Sophie
Tallihiiri
Tallihiiri

Viestien lukumäärä : 24
Join date : 04.01.2011

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  nica lähetetty La Tammi 15, 2011 7:10 pm

Sitähän ollaan oltu ahkeria! Hyvä Joku tallityöntekijöistä taitaa vahingossa jättää karsinat siivottavaksi, jos vaikka hoitajat eksyisivät tallille Nuhteita niille laiskottelijoille.
Varusteidenkin puhdistus aina vähän jää, joskus siitä aina innostuu ja toisinaan ei huvita yhtään. Hyvähän niitä on aina hoitaa, kalliita varusteita kun ovat.. ^^

Raapustelen tässä nuo valmennuskommentit loppuun ja rupean sitten miettimään hoitajien estetuntia. Jos intoa tulla mukaan, niin sitten ilmottautumaan, kun saan kutsun aikaiseksi :)) Se ilmestynee tuonne tunnit-osioon.

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  Sophie lähetetty Ke Tammi 19, 2011 5:53 pm

Selvästi hyvä päivä... - ps. täst tulee lyhyt

Taputin tammaa kaulalle kävellessämme pitkin ohjin maneesia ympäri. Olin päättänyt tulla nopeasti hoitamaan ja ratsastamaan Tuitun. Olin huolellisesti putsannut ruokakupit ennen ratsastusta, ja nyt päätin vain käydä purkamassa Tuitulta suurimmat pöpienergiat pois.

Keräsin ohjat käteeni aloittaen puolikkailla takaosakäännöksillä. Tuittu vaikutti herkältä mutta reippaalta tänään; siitä huolimatta takaosakäännökset sujuivat melko mallikkaasti. Vaihdoin suuntaa ja jatkoin ravissa. Keventelin tamman ravin tahtiin yrittäen saada siihen jonkinlaisen tahdin. Tuittu alkoi kuunnella enemmän apujani ravissa. Tein temponvaihteluita ennen kuin jatkoin väistöillä. Tuitun takajalat eivät oikein toimineet ravissa eikä peräänannosta ollut puhettakaan. Siirsin muutaman väistön jälkeen käyntiin ja annoin pitkät ohjat.

Puhuin puhelimessa välikäyntien aikana (... aika pahis) sopien muutamasta asiasta ennen kuin taas jatkoin. Otin ohjat käteen, mutta aloitin pysähdyksillä ja peruutuksilla. Niiden sujuessa tein molemmille pitkille sivuille kerran avon, ennen kuin tein taas peruutuksen ja nostin siitä suoraan myötälaukan. Tuittu vähän lähti käsistä, mutta sain sen melko pian takaisin, mutta mustanruunikko teki yhden suuren pukin - seuraavaksi roikuin kaulalla yrittäen kaikin voimin pysyä selässä tamman viilettäen maneesia pitkin. Yritin ohjata sitä seinää päin, ja lopulta sain käännettyä niin paljon Tuitun päätä seinää päin, että se pysähtyi. Kiipesin takaisin selkään ja nostin uuden laukan varautuen tulevaan. Tamma kuitenkin päätti lopettaa kerrasta ja loppu sujuikin hyvin. Tein laukassa loivaa kiemuraa, voltteja ja ympyröitä sekä vaihtelin suuntaa. Kaiken sujuessa ravailin loppuravit rauhallisesti kevennellen pitäen kuitenkin varmuudeksi ohjat hyvällä tuntumalla. Tuittu alkoi ravin aikana painaa turpaansa kohti maata ja takajalat astuivat lennokkaasti alle. Taputin tammaa ja päästin varovaisesti ohjaa sormieni läpi pidemmäksi. Vaihdoin suuntaa lopettaen ravin (opettajan mukaan lopettaen ravin mutta aloittaessa käynnin) eli siirsin käyntiin. Annoin ihan pitkät ohjat ja lähdin kohti tallipihaa rauhallisesti lönkötellen. Tuittu pärski ja heilutteli päätään.
"Oon niin ilone et mulla on sut."

- Sophie & ML Chaos 8hm

Sophie
Tallihiiri
Tallihiiri

Viestien lukumäärä : 24
Join date : 04.01.2011

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  Sophie lähetetty Pe Helmi 04, 2011 7:19 pm

Pikakäynti

Tuntui ilkeältä palata Mêl Sereniin, kun en ole ollut siellä aikoihin. Tänään en ehtisi kuin moikata tammaa, ehkä harjaamaan. Kello nimittäin näytti uhkaavasti jo kahdeksaa, illaksi oli vähän muuta menoa...
Tallissa jaettiin hevosille juuri iltaheiniä. Menin varovasti tervehtimään Tuittua, joka ei välittänyt minusta yhtään. Menin sen karsinaan rapsuttelemaan sitä, mutta en viitsinyt harjata sitä, kun sillä oli loimikin päällä. Juttelin sille vähän.

Menin satulahuoneeseen pesemään Tuitun koulu- ja estesatulan. Ne pestyäni kävin heittämässä Tuitulle kaksi porkkanaa, ennen kuin taas lähdin.
Toivottavasti ehdin tulla pian takaisin, mietin lähtiessäni kotiin päin.

Sophie
Tallihiiri
Tallihiiri

Viestien lukumäärä : 24
Join date : 04.01.2011

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  nica lähetetty Su Helmi 13, 2011 12:08 pm

Ohhoh, Tuitulla on ollu vähän energiaa Pärjäsit kuitenkin hyvin. Turha sitä on säikkyä, jos se yrittää vähän viedä. Eikun vaan komentamaan että nyt mennään ratsastajan ohjeiden mukaan, eikä hevosen pään mukaan.
Varo kuitenkin satuttamasta itseäsi, Tuittu voi olla toisinaan vähän hankala.

Tunnin kun Tuitun kanssa on liikkeellä, niin tamma rupeaa jo vähän vertymään ja kuuntelemaan. Väsymisestä voidaan puhua sitten 3 tunnin treenin jälkeen. Tai silloin se väsymys oikeasti ehkä vähän rupeaa näkymäänkin

Pikakäyntikin oli kiva. Hyvä että varusteitakin joku jaksaa välillä huoltaa. Jessestä ja Reitasta ei aina siihen hommaan ole, kun hommista luistetaan kaikin mahdollisin tavoin.

Käynpäs merkkaamassa hoitomerkinnät ylös

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  Sophie lähetetty Pe Helmi 18, 2011 8:28 pm

Sorry I didn't come...
ps. kiire

Pitkästä aikaa olin taas Mêl Serenissä. En ollut käynyt tallilal pitkään aikaan omien kiireitteni takia, enkä nytkään tullut ratsastamaan - osittais kylmyyden, osittain ajan ja osittain oman jaksamiseni takia. Kaikki hevoset olivat pakkasen takia sisällä.
Menin karsinaan tapaamaan Tuittua. Tamma näytti kauniimmalta kuin muistinkaan. Rapsuttelin sitä ja selitin sille ummet ja lammet miksen ole käynyt vähään aikaan. Annoin tammalle myös muutaman porkkanan ruokakuppiin.

Satulahuoneeseen mentyäni pesin suitset ja satulan vain nopeasti. Vaihdoin myös satulahuovan ja menin sitten takaisin Tuitun karsinalle.
"Sori, en ehi olee pidempään. Toivottavasti et kärsi yksinäisyydestä", naurahdin ja lähdin pois.

m. millo tulee se estetunti? (==

Sophie
Tallihiiri
Tallihiiri

Viestien lukumäärä : 24
Join date : 04.01.2011

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  Sophie lähetetty Ma Helmi 28, 2011 11:19 am

Without u is hard to survive...

Yksin tulin Mêl Serenin hiljaiseen tallipihaan. Tulin aikaisin keskellä koulupäivää, koska olin päättänyt jäädä kotiin ahdistavan päänsäryn ja pienen kuumeen takia. Kertomatta kenellekään päätin kuitenkin tulla moikkaamaan Tuittua.
Avasin tallin oven. Kuulin hevosten toiveikkaita hörähdyksiä ruokkijasta, mutta pettymyksen tuotin niille.
"Musta tuntuu, et te ootte kuitenki jo ruokanne syöny", mutisin. Kävelin automaattisesti Tuitun karsinalle, missä tamma söi tosiaan vielä viimeisiä heinänkorsiaan. Menin karsinaan rapsuttamaan tammaa.
"Voitais käydä maastossa ilman satulaa. Niin kauan oon jo sut tuntenu, että ois korkee aika", selitin Tuitulle. Tamma vaikutti hyväksyvän asian pärskähtämällä. Luin nopeasti suojien säännöt.

Kävin hakemassa satulahuoneesta valmiiksi suitset, mutta en satulaa. Otin yhden harjan, millä harjasin jalat - tai harjasin ja harjasin, tamma kun viskoi niitä joka suuntaan. Laitoin sille suojat jalkoihin (pinteleitä en millään jaksanut kääriä) ja tarkistin Tuitun toppaloimen, että se olisi hyvin. Muistin laittaa buutsitkin hokkien kanssa. En viitsinyt loimea ottaa pois kun ei satulallakaan menty...

Tarjosin Tuitulle kuolaimia, jotka se otti helposti suuhun. Kiinnitin remmit, otin kypäräni ja lähdin tallipihalle. Ponnistin pienehkön kiven päältä puoliverisen selkään ja lähdimme tielle.
Siinä vaiheessa suunnitelmani muuttuivat. En tiennyt maastoreittejä ja olin menossa yksin. Ehkä kuitenkin vain menisin kentälle, mietin. Kävelin tien loppuun, mutta käännyin kentälle.
"Takapäätreeniä sulle, vatsalihastreeniä mulle", huokaisin, kun pääsimme kentälle. Tuittu vaikutti eloisalta, muttei liian. Kävelin sen kanssa vielä vähän, ennen kuin otin ohjat kunnolla tuntumalle. Aloitin pohkeenväistöllä. Tuittu laski päätään alaspäin ja alkoi toimia myös takajaloista. Taputin sitä aina hyvän väistön jälkeen, minkä jälkeen vaihdoin suuntaa ja tein väistöjä toiseenkin suuntaan. Tässä välissä otin toppaloimen pois, koska ulkona oli kuitenkin melkein nollassa.

Kun väistöt sujuivat, tein yhden etuosakäännöksen. En tiedä osasiko Tuittu sitä oikeasti, mutta hyvin näytti menevän. Suunta vaihtui taas. Painoin pohkeeni puoliverisen kylkiin ja energisesti se lähti ravaamaan. Lumihanki sai sen takajalat niin kuin myös etujalat nousemaan ja keskittymään ravaamiseen, eikä muihin asioihin. Liikutin kuolainta ja tamma kaarsi kaulansa hienosti. Taputin ulkokädellä, mutta jatkoin sitten töitä. En edes yrittänyt keventää, sen verran muistin vielä sairautenikin, enkä muutenkaan ollut kovin haka keventämään ilman satulaa. Tein Tuitun kanssa paljon ympyröitä taivuttaen sitä sisälle, mutta myös ulos. Lopulta se kulki aivan suorassa ja olin tyytyväinen siihen. Vaihdoin lävistäjän kautta suuntaa lisäten ravia. Se ei ollut kovinkaan mukavaa alhaalla istuen, mutta hienosti se mustanruunikolta sujui.

Tein toiseenkin suuntaan ympyröitä. Jäin isolle keskiympyrälle, missä toisen puolen ympyrästä asetin sisälle ja toisen puolen ympyrästä ulos. Se ei sujunut kovinkaan hyvin, ehkä johtui omista taidoistani, tai ehkä osittain siitäkin, että allani oli este- eikä kouluhevonen. Taputin kuitenkin Tuittua ja jatkoin uraa pitkin. Valmistelin huolella myötälaukan, mikä myös nousi tammalta hienosti. Taputin. Tein taas ympyröitä ja loivaa kiemuraa. Aluksi Tuittu alkoi loivalla kiemuralla vaihtamaan laukkaa, mutta korjasin ja pidin pohkeella vastaan. Lopuksi vielä vaihdettuani suuntaa ja laukkaa myös laukassa, päästin tamman vähän revittelemään. Nousin kevyeeseen istuntaan (sen verran miten ilman satulaa pääsin), painoin pohkeitani vähän tamman kylkeä vasten ja annoin hieman ohjaa - en kuitenkaan liikaa, että saisin Tuitun vielä takaisin hallintaani, jos se lähtisi oikein kunnolla. Tuittu laukkasi kevyesti suurilla laukka-askeleilla ja venytti kaulaansa eteen alas. Ihme oli kuitenkin se, että siinäkin laukassa se totteli pientäkin apua. Sain sen takaisin rauhalliseen laukkaan pienellä pidätteellä ja käännettyä voltille pienistä avuista. Istuin taas alas laukkaan, siirsin raviin ja loppuverkkasin.
"Sullekin taitaa tehdä ihan hyvää, että pääset irrottelemaan. Niin harvoin kun nykyään pääsen sua kattomaan, niin pidetään ainakin hauskaa kun ollaan yhdessä", selittelin Tuitulle. Kääntelin voltteja, tein kolmikaarista ja vaihdoin suuntaa ravissa, ennen kuin siirsin käyntiin. Käynnissä annoin aivan pitkät ohjat ja taputin kaulalle. Laskeuduin alas selästä, puin loimen takaisin Tuitulle ja lähdin tallille taluttaen.

Onneksi Tuitulla on sen verran hyvä kunto, ettei se hionnut tästä noin 40 minuutin treenistä. Tallissa kuitenkin annoin sille pienen suihkun pesarilla ja pesin jalat oikein saippualla. Ne olivat vähän päässeet huonompaan kuntoon (niin, mitäs en ole käynyt...) ja sen näki siitä, että se sukka, jonka piti olla valkoinen, ei todellakaan edes muistuttanut valkoista. Tuittu seisoi hienosti pesarilla.
Kuivasin tamman ja heitin sille kaulakappaleellisen loimen päälle. Vein puoliverisen karsinaansa.

Kirjoitin karsinan ovelle lapun:
"Jos joku tallityöntekijöistä voisi katsoa, että jos Tuitun loimi on kauhean märkä (huuhtelin sen nopsaan pesarilla), niin vaihtaa sen kuivaan. Kaulakappaleelliseen mieluusti, eikä sitten ulos ennen kun on kuiva. Tietty jos loimi ei oo kauheen märkä ja tammakin on kuiva niin siitä sitten vaan ulos, hieno säähän siellä on. Kiitos!"

Vaikutin ehkä vähän siltä kuin olisin omistanut koko hevosen, mutta halusin pitää huolta siitä, ettei pv mitenkään sairastuisi minun takiani.
Heitin tammalle yhden porkkanan ja lähdin kotiinpäin.
- Sophie & ML Chaos 11hm

Sophie
Tallihiiri
Tallihiiri

Viestien lukumäärä : 24
Join date : 04.01.2011

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  nica lähetetty Ma Helmi 28, 2011 5:43 pm

Ihanaa kun pääsit taas käymään. Tuittu onkin kaipaillut jo omaa rapsuttelijaansa.
En viitsinyt tuota pikkutarinaa kommentoida erikseen, kun en oikein löytänyt siitä hirveästi sanomista Helpompi kommentoida aina pidempiä tekstejä.

Joo ja tosissaan estetunti.. laitan ihan lähiaikoina siitä ilmoitusta. Kunhan keksin, että miten sen järjestän.. luultavasti kommentoin kaikkia ja tunnin voi suorittaa kirjoittamalla siitä edes lyhyen selostuksen.

Treeni teki tammalle oikein hyvää. Nyt on menty aika pitkälti maastossa ja koulua muutenkin, kun Jesse ei ole vielä korjauttanut kylkiluitaan täysin. Itsellä aina niin kiire, että ei kerkeä millään kaikilla hevosilla hyppäilemään. Siinäkin mielessä se estetunti olisi ihan hyvä nyt pitääkin


nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Tuitun hoitopäiväkirja

Viesti  Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa