LA Este- ja kouluvalmennukset - Arkisto

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

LA Este- ja kouluvalmennukset - Arkisto

Viesti  nica lähetetty Ti Maalis 15, 2011 5:12 pm

Tänne ML:ssä vuonna 2010 pidetyt este- ja kouluvalmennukset.

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: LA Este- ja kouluvalmennukset - Arkisto

Viesti  nica lähetetty Ti Maalis 15, 2011 5:13 pm

LA 27.02.10 KOULUVALKKA
nica lähetetty Pe 26 Helmi 2010 - 20:41

Samin pitämä kouluvalmennus.

Teema:
Perusratsastus, kontrolli.

Ryhmä:
nica - Cina
Suvi - Missy
Tyler - Fali
Meg - Dolo

Meg(tarina yksärikirjassa)
Kommentti:
Kokonaisuudessaan koko poppoo ratsasti suhtellisen hyvin. Kaikki joutuivat tekemään töitä, jopa Suvi Missynsä kanssa.

Dolo oli minulle positiivinen yllätys. Hevonen näytti ensin hyvin viitsimättömältä ja kenkulta, mutta kun Meg komensi sitä töihin jotain alkoi jo tapahtua. Vaikka muut hevose vähän pelleilivät.. no oikeastaan Cina ja Fali, Missy ja Dolo käyttäytyivät paljon paremmin. Annan siis kaaoksen anteeksi.

Lähdimme ratsastamaan tehtävillä ja taivuttelimme hevosia. Yritimme saada ne avuille ja kulkemaan itsestään eteenpäin. Vältimme liioiteltuja apuja, sillä niistä ei ole missään vaiheessa yhtään hyötyä. Ympyrällä etenkin Dolo lähti myötäämään ja pyysin Megiä antamaan sille hieman väljemmän sisäohjan. Ulko-ohjan tuli pysyä napakalla tuntumalla koko ajan ja kyynärpään piti olla kiinni kyljessä, nyrkin ollessa hieman irti hevosen harjasta. Tuntuma on avainsana kaikkeen, mitä ratsastaja joutuu tekemään. Ilman sitä ollaan pulassa, jos ei jo ojassa.

Kun hevoset toimivat ravissa ja käynnissä vaikeutimme tehtäviä ja lisäsimme temponmuutoksia ja pysähdyksiä. Välikäyntien jälkeen aloitimme laukkatyöskentelyn. Haimme rentoa laukkaa, jossa hevosen takapää työskenlisi aktiivisesti eikä laahaisi vain jäljessä. Meno näytti hyvältä. Vaihdoimme suuntaa ja samaa tehtävää jatkettiin toiseenkin suuntaan. Kun oli tyytyväinen annoin aloittaa loppuverryttelyt.
Ratsukot ravasivat rennompina ja kuuliaisempina.

Hyvää työtä!

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: LA Este- ja kouluvalmennukset - Arkisto

Viesti  nica lähetetty Ti Maalis 15, 2011 5:13 pm

LA 06.03.10 ESTEVALMENNUS
nica lähetetty Ke 10 Maalis 2010 - 12:39

Estevalmennus.

Teema:
Linjat, suhteutetut, laukan säätely, kontrolli, perusratsastus.

Ryhmä:
nica - Reeve
Suvi - Missy
Tyler - Amber

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: LA Este- ja kouluvalmennukset - Arkisto

Viesti  nica lähetetty Ti Maalis 15, 2011 5:14 pm

LA 20.03.10 KOULUVALMENNUS 3
nica lähetetty To 18 Maalis 2010 - 21:30

Samin pitämä kouluvalmennus.

Teema:
Siirtymiset, ympyrät.

Ryhmä:
nica - Cina
Suvi - Missy
Tyler - Ance
Meg - Dolo

Meg
Kouluvalmennus 20.3

- Tänään keskitymme siirtymisiin ja ympyröihin. Harvemmin ratsastaja ajattelee siirtymisiä liikkeenä, yleensä ne ovat vain ”siirtymisiä” askellajista toiseen, joten tällä kertaa keskitymme siirtymisiin, Sami aloitti valmennuksen. Ratsastajat olivat juuri päässeet kävelemään. Dolo oli tänään innottomalla päällä, mikä oli sille harvinaista. Istuin tiiviisti satulaan ja leikin kuolaimella, jos vaikka tamma reakoisi, mutta ei. Se mennä käveli tylsistyneenä. Sami keräsi tötskiä ja laittoi ne n. 6 metrin päähän toisistaan. Hän teki suoran niistä keskihalkasijalle.
- Arvaatte varmaan, että nämä eivät ole pujottelua varten... Sami aloitti ja loi katseita ratsastajiin.
.- Mutta siitä saatte aloittaa, jotta saataisin itse kukin hereille, Sami jatkoi hetken päästä. Sanoessessaan sitä Sami katsahti Doloon vihjaavasti. Hymähdin ja puristelin pohkeita Dolon kylkiin. Muutkin ratsastajat lyhentelivät ohjia ja herättelivät ratsujaan.
- Nica voi sitten aloittaa, Sami sanoi. Nainen totteli käskyä ja aloitti pujottelimisen. Cina teki työtä käskettyä. Se kulki laiskanpuoleisesti, mutta Nica sai siihen liikettä muutamalla napakalla pohje avulla. Seuraavana oli sitten minun vuoroni. Samin tarkkailun alaisena olo hermostutti hieman.
Dolo ei viitsinyt taipua kauhen hyvin, eikä jaksanut oikein kävellä reippaasti. Yritin vaatia sitä reippaammaksi, mutta Dolo ei halunnut/viitsinyt kuunnella minua.
- Vaadi vain, kannusta sitä liikkumaan, Sami sanoi. Pujottelu oli ohi ja lyhensin ohjat. Tyler ja Suvi menivät myös hyvin ja minusta tuntui aina välillä, etten yltänyt muun ryhmän tasolle, mutta eihän sitä mitään koskaa voi saavuttaa, ellei tavoittele vähän korkeammelle, vai?
Tehtävä toistettiin muutamaan kertaan – molemmista suunnista.

Tämän jälkeen teimme voltteja ja muita kiemuroita. Kuin kaikki hevoset näyttivät suhtkoht heränneiltä voitiin aloittaa ”kunnon työt”. Sami komensi meidät ympyrälle.
- Aloitetaan yksinkertaisista käynti-ravisiirtymisistä, eli 10 askelta käyntiä ja 4 askelta ravia, Sami ohjasti. Olin samalla ympyrällä Suvin ja Missyn kanssa. Katselin heidän menoaan hieman kateellisena. Missyn raviin siirtyminen oli ”puhdas”, mutta heillä oli käynti siirtymisen kanssa ongelmia. Tästä Sami huomauttikin Suville, että hän ei muistanut käyttää tarpeaksi istuntaa apuna.
- Käyntiin siirtyminen tapahtuu ennen kaikkea istunnan kautta, eikä herkin hevonen tarvitse kuin pienen pidätteen tapaisen, sillä suuriman työn tekee istunta, Sami sanoi kuuluvasti. Se oli tarkoittettu kaikkille ratsukoille yhteisesti.
- Tämä sinä osaat, muistutin itseäni. Kannustin Dolon raviin, se lähti hieman innokkaammin, mutta ravi sammui nopeasti. Sen 4 askelta tamma ravasi, kunnes melkein itsestään siirtyi takaisin käyntiin. Se oli raivostuttavaa.
- Nyt pohkeita niin, että se hevonen lentää alta, komensin itseäni. Sanoin sen juuri sopivasti Samin kohdalla ja mies katsahti minuun huvittuneesti. Muutaman kierroksen jälkeen tehtävä vaihdettiin toisin päin(10 ravia, 4 käyntiä).
- Ja Cina ei sitten sipsuta käynnissä, Sami varoitti leikkisästi. Vilkaisin pikaisesti heihin ja huomasin, että Cinalla omaan ratsua päinvastaisesti oli vähän liikaakin energiaa. Nicalla taisi olla täysi työ pitää Cina kurissa. Missy ja Ance siirtyivät juuri niin kuin pitäisi. Näiden kahden ratsukon meno näytti niin ”sulavalta” ja ”keveältä”, mutta näin, että Tylerkaan ei päässyt helpolla. Hän joutui pidättelemään ratsuaan usean askeleen, ennen kuin sen pitäisi siirtyä käyntiin. Missyn ravi oli vähän ”epäpuhdasta”, jota Suvi korjaili parhaansa mukaan.
- 2 askelta käyntiä, 4 ravia, Sami ilmoitti. Tällä kertaa olin niin kyllästynyt Dolon laiskotteluun, että painoin raipan sen lavalle. Tietenkin Dolo sai siitä hirmuisen sätkyn ja se hypähteli keskelle. Hetken väänsimme siitä, että kumpi määrää, mitä askellajia kuljetaan. Lopulta Dolo taipui tahtooni ja pääsin jatkamaan tehtävää. Nyt Dolo viitsi ravata kunnolla, joten siirtymisistä tuli lopulta ihan mukavia, sen pidäte/kannustus sopan sijasta. Seuraavat puolituntia Sami jatkoi tehtävän toistamista – eri askel määrillä tosin.

Kaikki hevoset näyttivät nyt olevan kuulolla. Sami näytti jo vähän tyytyväisemmältä valmennattaviinsa.
Muistatte varmaan nämä, Sami sanoi osoittaen tötsiä. Hän käveli päätyyn ja aloitti seuraavan tehtävän selostamisen. Se oli yksinkertaisuudessaan, että joka toinen väli ravia ja joka toinen käyntiä. Yksinkertaisuudessa piilikin tehtävän vaikeus, sillä siirtyminen piti osata ajoittaa tasan tötsän kohdalle ja hevonen piti muistaa pitää suorana. Nica pääsi taas ensimmäiseksi uhriksi. - Pidä se Cina suorana, älä päästä kiemurtelemaan, Sami ohjasti häntä. Cina yritti päästä kuolaimelta työntämällä lapaansa ulos ja heittämällä päätään pidätteitä otettaessa, mutta Nican tasainen tuki teki lopulta tehtävänsä ja viimeinen siirtyminen oli kuin suoraan ohjekirjasta. Seuraavana vuorossa oli Tyler Ancella. - Tasainen, pehmeä pidäte, Istu tiiviisti satulaan, Sami luetteli ohjeita. Poika teki parhaansa, mutta mikään ei Samille tuntunut riittävän. Vuoroni tuli joten käänsin pituushalkaisijalle. Sain huomautuksen, että Dolo luisui kääntäessä liikaa ulos, etten valmistellut käännöstä tarpeaksi. Siirtymiset sujuivat kohtalaisesti ja sain Dolon vihdoin tuelle, kuin muistin pitää käteni rentona, enkä puristanut ohjia rystyset valkoisena kädessäni. Viimeisenä oli Suvi Missyllä. Hän sai huomautuksen, että Missy asettui kokoan oikealle, että tamma ei oikein keskittynyt tehtävään, mutta muuten parilla meni hyvin.
- Seuraavana, aloitamme vihdoin laukkasiirtymiset, Sami ilmoitti. Meidät komennettiin kahdelle pääty-ympyrälle. Sami ilmoitti milloin laukka tuli nostaa ja milloin siirtyä raviin. Ensimmäisessä laukannostossa Dolo komproi, eikä oikein jaksanut ”ponnistaa” tarpeaksi. Ongelma hoidettiin raippaa hieman nostamalla. Cina, jolla oli kaverinaan Ance, innostui vähän pukkamaan nostossa, eikä se olisi halunnut siirtyä enää raviin. Seuraavat 20 minuuttia kului, sitten laukkannosto harjoituksissa, joko ravista tai käynnistä, kerran laukka nostettiin myös pysähdyksestä.

Vihdoin laukkaaminen sujui, joten Sami vaihtoi tehtävää. Seuraavana vuorossa oli ympyrän vaihto laukassa, eli ensin nostetaan laukka, jonka jälkeen laukataan puoliympyrää keskelle. Siinä siirryttiin käyntiin, josta vaihettiin asetus ja laukattiin toiselle ympyrälle. Sami varoitti meitä pitämään silmämme auki. Olin hyvässä kohdassa Dolon kanssa, joten aloitin tehtävän. Dolo lähti hyvin, se laukkasi kauniisti kaula kaarella, kunnes tuli käyntiin siirtymisen aika. Tamma heitti päätään ja pysähtyi. Kannustin sen nopeasti käyntiin ja siitä laukkaan. Pääsimme toiseen päätyyn ilman haavereita. Muillakin sujui hyvin, Nicaan lukuun ottamatta. Cina oli päättänyt laukata oikein kunnolla. Se puri kiinni ja lähti kiihdyttämään laukkassa. Kuin Nica yritti pidättää sitä, niin tamma ei kuunnellutkaan. Se pukitti kertaalleen. Nica käänsi tamman voltille. Hetken päästä tamma käveli, joten Nica nosti toisen laukan. Tehtävä toistettiin muutamaan kertaan, jonka jälkeen hevoset saivat vähän pidempää ohjaa. Taukoa kesti n. 2 minuuttia, jonka jälkeen Sami aloitti kertomaan askellajin sisäisistä siirtymistä ja siitä, mitä eroa on temmolla ja askelpituudella. Tiesin olevani pulassa Dolon kanssa, sillä tätä se inhosi, jos mitä. Aloitimme käynnistä. Tehtävä tehtiin samalla tavalla kuin alun siirtymiset tehtävät, mutta vain askellajin sisällä.
- 10 askelta koottua käyntiä, 10 askelta lisättyä käyntiä. Haluan nähdä selvän eron näissä käynneissä, Sami ilmoitti. Tällä kertaa olin Cinan kanssa samalla ympyrälle. Tamma oli purannut pahimmat energiansa, joten se keskittyi tehtävään innokkaasti. Dolo vastusteli pidätteitä ja se jännitti päänsa korkealle ja pysähteli.
- Unohda kädet kokonaan ja keskity istuntaan, Sami neuvoi. Neuvo tulikin tarpeeseen, sillä kuin keskityin vain istuntaan Dolo kuunteli paremmin ja se rentoutui. Saman neuvon sai myös Nica.
- Älä päästä sitä lintsaamaan, Sami torui naista. Vastaukseksi hän sai murhaavan katseen Nicalta. Sami keskittyi toisen ympyrän ratsastajiin – onneksi.
He saivat hyvin saman tyyppistä palauttetta ja neuvoja kuin minä aikemmin.

Samaa tehtävää toistettiin myös ravissa ja lopulta laukassa, näistä kolmesta Dololla oli eniten ongelmia ravin kanssa, mutta muutaman hyvän neuvon avulla viesti saatiin myös luupää tammani päähän. Sami katseli meitä kulmiensa alta. Häneltä näytti ideat loppuneet.
- Teidän ollessa näin ahkeria oppilaita, Sami aloitti mietteliäänä. Odottelimme jännittyneenä mitä miehellä oli sanottavanaan.
- Saatte olla ahkeria viele hetken, Sami sanoi. Se aiheutti paljon huokkauksia, joten hän heltyi.
- No ei kai, saatte tämän viimeisen puolituntisen vapaaksi, että voitte tehdä mieleisenne loppuverryttelyn. Sami sanoi ja lausui: näkemiin. Hetken ratsastelimme kaikessa rauhassa, kunnes Nica ehdotti maastoa. Ehdotustaan hän perusteli sillä, että hevoset ansaitsisivat pienen palkinnon kaiken raadannan ja keskittymisen jälkeen. Olimme kaikki heti puoltamassa ehdotusta, joten tuumasta toimeen. Nican johdolle lähdimme sitten maastoon. Se sujui lepposissa merkeissä. Sain kuunnella huvittuneena tarinoita milloin mistäkin hevosesta, ensin Cinasta, sitten muutaman jutun Ancesta esteillä ja lopuksi Missystä, ettei sekään siis aina kulje kuin unelma.. Kerroin heille Dolon kommelluksia, jotka se todisti pelästymällä ilmassa lentävää muovipussia.

Kommentti:
Jos Dolo on kyseisellä päällä useamminkin (laiska, innoston) on erityisen tärkeää saada se heräämään jo käynnissä. Jos tämä ei onnistu, voi olla paljon ongelmia koko tunnin ajan vain sen takia, että ei ole alusta asti näyttänyt kuka on pomo.
Mietin hetken alkutunnista, että olisin antanut teille pitkän raipan, mutta muutin mieleni ja virnistin. Olisipa ainakin enemmän tekemistä, eikä loppujen lopuksi raipan käyttäminen kehittänyt ratsastajan taitoja millään tavalla.

Alkuun aloitimmekin sitten siirtymisillä. Halusin nopeaa reagointia, en viiden minuutin viivettä, enkä edes kymmenen sekunnin viivettä. Ratsastuksen piti olla täsmällistä ja koko ajan piti muistaa ratsastaa. Hevosen selkään ei saanut jäädä vain matkustamaan.
Alussa kaikilla oli vaikeuksia, mutta asia lähti etenemään parempaan suuntaan kun jahkasimme asiaa oman aikansa. Välillä oikeaan kierrokseen, välillä vasempaan. Osalle hevosista jo kierros vaikutti asiaan, tai sitten se johtui ratsastajasta, tai ihan vain siitä, että tallille päin oli mukavampi liikkua reippaammin kuin poispäin tallista.
Suoralla tehdyt siirtymiset aiheuttivat ehkä eniten ongelmia. En tiedä mikä ratsastajille on niin vaikeaa pitää hevostaan suorassa keskihankaisijan ajan? Siirtymisissä, niin käynnistä raviin kuin ravista käyntiin pohkeet täytyy pitää kiinni. Vain silloin saa hevosen kulkemaan suoraan ja reagoimaan juuri silloin kun ratsastaja niin haluaa. Lisäksi tuntuma oli yksi avainsana, mitä sain käydä ihan kädestä pitäen näyttämässä kaikille. Oli hevonen sitten lihava vuonohevonen tai uljas kouluratsu, se tarvitsi tuntuman jos oltiin tekemässä jotain kentällä. Tuntuman voimakkuus jokaisen ratsastajan on säädettävä sopivaksi omalle hevoselleen sen herkkyyden mukaan.

Laukannostoissa Dolo jätti takajalkansa laahaamaan kilometrien päähän. Halusin napakoita nostoja ja jatkoimmekin työstämistä kunnes sain nähdä kelvollisen suorituksen. Suvi taas matkusti hevosensa selässä ja uhkaukseni laittaa tyttö kipittämään Tahvolla ensi viikon valmennuksessa sai Suviin hieman ryhtiä.

Loppuverryttelyt saitte tehdä oman mielenne mukaan. Pidetään ensiviikolla ja seuraavalla estetreenejä, kun hyppääminen on jäänyt vähän vähälle..

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: LA Este- ja kouluvalmennukset - Arkisto

Viesti  nica lähetetty Ti Maalis 15, 2011 5:15 pm

LA 27.03.10 ESTEVALMENNUS 3

Samin pitämä esterääkki.

Teema:
Linjat, jumppa, kontrolli (esteen jälkeen pysähdys yms)

Ryhmä:
nica - Cina
Suvi - Missy
Tyler - Maya
Meg - Dolo

Meg
Estevalkka

Apua. Esteitä. Ne olivat ajatukseni hakiessani Doloa sisään. Se vaikutti energiseltä, joten siitä ei tulisi huolta, mutta ei se olisi huolena muutenkaan, sillä Dolo rakastaa esteitä. Harjasin ja varustin tamman heiman hermostuneena, mistä johtui, että sähläsin satulan kanssa. Kirosin sitä kovaan ääneen. En kuullut takaani lähestyvää naista.
- Et kai vain jännitä tulevaan rääkkiä? Nica kysyi takaani. Säpsähtäen käännyin häntä kohden ja huokaisin syvään. Loihdin kasvoilleni iloisen ilmeen, peittäen sillä hermostuneisuuttani.
- No.. sanoin. Nica katsoi minua kulmiensa alta. Peräännyin tuon katseen alla.
- Ehkä vähän, takeltelin lopulta sanat ulos suustani.
- Sami kyllä osaa hommansa. Hän ei tule vaatimaan tieltä liikoja, Nica lohdutti. Naisen ääni oli sekoitus lempeyttä, ystävällisyyttä ja rohkaisua. Tyydyin naisen vastaukseen, vaikka osasin epäillä. En epäillyt sitä, etteikö Sami osaisi hommaansa, päin vaistoin - epäilin pikemmin omaa osaamistani. Emme olleet Dolon kanssa hypänneet paljon talven aikana, sillä olin keskittänyt energiani ja Dolon koulutuksen koulupuolelle - perus asioihin.

Epäilykseni, pelkoni ja jännityksen piti jäädä taka alalle, sillä oli aika aloittaa valmennus. Tulin muiden ratsukoiden mukana ja huomasin, että Sami oli laittanut jo muutamia esteitä valmiiksi.
Yhdellä pitkällä sivulla oli matala "jumppasarja", joka koostui kolmesta ristikosta joiden väliin oli laitettu puomit. Sami odottelikin jo meitä.
- Missä oikein lurvitte? Hän kysyi ja katsoi tyytymättömänä Nicaa. Nainen ei osannut sanoa mitään, joten Suvi huudahti:
- Syytä Tyleria, sillä oli jokin hienoinen ongelma Mayan kanssa. Sami käänsi katseensa Tyleriin, mutta tämä piiloutuin Mayan taakse. Ilmeisesti kiristämään satulavyötä tai jotain? Sami tuntui olevan hieman kireällä päällä ja hänen silmissään oli kärsimätön katse. Nousimme ratsujemme selkään mahdollisimman nopeasti. Dolo steppasi allani. Se oli innoissaan nähdessään puomeja - en voinut tosin jakaa tätä innoa. Ratsukot suorittivat tarvittavat "toimenpiteet(jalustimet, vyö yms)" ja pian olimme kaikki kävelemässä. Tämän nähtyään Sami tuntui huokaisevan. Hän kehotti(komensi oikeastaan) meitä
kokeilemaan painoavut ja hevosen yleinen "herkkyys". Tulin siihen tulokseen, että Dolo oli herkkä pohje ja painoavuille, mutta jarrut siltä puuttui. Mikä ei tiennyt hyvää.
- Lyhentäkään ohjat ja herätetään tämä horoksesta kärsivä porukka, Sami sanoi. Ilmeisesti hän piti letkaitustaan hauskana, sillä hänellä oli hieman huvittunut ilme. Aloitimme kevyeellä ravilla.
Sami asetteli puomeja uralle.
- Jokaisen puomin jälkeen kaksi askelta käyntiä, Sami ilmoitti. Puhalsin ilmaa kehkoistani. mitähän tästä tulee, ajattelin. Ensimmäiset ylitykset olivat suorastaan surkeita. Siitä johtuen, Sami keskittyi ohjaamaan minua. Hänen neuvoillaan ja lihasvoimallani saimme Doloon jotain järkeä. Tamma olisi halunnut pyyhältää puomien yli - niin lujaa kuin mahdollista.
Se ei tietenkään ollut mahdollista, joten Dolo heitti päätään "nakkeli niskojaan" pidätteilleni. Sami vaihtoi tehtävää, nyt joka puomin kohdalle piti ratsastaa voltti. Puomeja oli n. viiden metrin välein. Henkilökohtaisesti voltit olivat helpompia. Sami jakeli ohjeitaan. Nica sitä, Tyler tätä..

Lopulta hän tuntui olevan tyytyväinen meihin, sillä siirryimme jumppasarjalle.
- Yksi kerrallaan tulee, muut siirtymisiä pysähdyksiä, kunhan pysyy ratsu hereillä. Nica aloittaa. Ota ensimmäisen kerran ravissa, Sami sanoi. Cina näytti myös olevan esteiden ystävä, sillä Nica joutui sitä rauhoittelemaan jo ennen jumppasarjaa. Heti kuin tamma oli naisen hallinnassa he suorittavat tehtävä moitteetta. Seuraavana oli Maya ja Tyler. Ruunikkolla tammalla oli korvat hörössä ja sen askel oli liitävää. Jumppasarjan se ylitti leikitien. Seuraava oli sitten minun vuoroni. Epävarmuuteni näkyi Dolon kompurointina. En oikein tiennyt mitä tehdä, eikä myöskään Dolo. Sami varmaan tunnisti kokemattomuuteni, sillä hän aloitti ohjeistamaan minua ihan perusasioissa.
- Tule uudestaan, Sami sanoi. Käänsin Dolon sarjan alkuun.
- Pohje jokaisen puomin kohdalla, ohjat kädessä, Sami ohjeisti. Näiden ohjeiden avulla suoritus parani, eikä Dolo kompuroinut paljoa ollenkaan. Vihdoin Suvi sai mennä jumppasarjan Missyn kanssa. Jo tästä ensimmäisestä jumppasarjasta osasin päätellä, että olimme Dolon kanssa kokemattomimpia.

Seuraavana vuorossa oli sama jumppasarja laukassa, kunhan ensin nostimme itsenäisesti muutaman kerran laukkaa. Dololla oli energiaa, mutta se kuunteli kuitenkin.
- Ohjat kädessä, muistutin itseäni. Jumppasarja mentiin samassa järjestyksessä kuin ravissakin. Keskityin Doloon, enkä ehtinyt huomata, miten Nica tai Tyler meni. Nostin laukan ja lähestyin jumppasarjan alkua. Tunsin kuinka Dolo jännittyi - tiesin, että se tulisi kieltämään. Eikä se siis tullut yllätyksenä. Juuri kuin Dolon olisi pitänyt ylittää ensimmäinen ristikko, se löi jarrut pohjaan. Horjahdin kaulalle, mutta mitään sen ihmeempää ei sitten tapahtunut.
- Tule uudestaan, Sami sanoi. Käänsin Dolon pois ja lähestyin uudestaan. Taas Dolo kielsi, eikä siihen auttanut pohkeet eikä raippa. Päädyimme monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen - raviin.
- Nosta laukka, heti kuin olet ensimmäisen ristikon ylittänyt, Sami sanoi. En pitänyt suunnitelmasta, mutta olin valmis yrittämään sitä. Otin lähestymisen uudestaan ja annoin heti laukkapohkeet ristikon jälkeen. Dolo ei reakoinut niihin mitenkään - paitsi viimeisen ristikon ollessa takana päin. Sami raapi päätään mietteliäänä.
- Keksin näille tekemistä siksi aikaa, kuin auttelen teitä, Sami sanoi minulle. Nyökkäsin ja ratsastelin Dolon kanssa voltteja sun muita, Sami kävi pystyttämässä muutaman esteen ja kertoi, mitä heille mitä piti tehdä. Sen jälkeen hän palasi luokseni ja katsoi minuun hieman mietteliäällä katseella. Mies esitti tärkeitä kysymyksiä, joihin parhaani mukaan vastailin. Kysymyksiä oli mm. Onko Dolo aina ollut tälläinen? Onko sille tapahtunut jotain esteillä? Vastasin kysymyksiin parhaani mukaan.

Seuraavan tunnin Sami auttoi minua tekemään sellaisia tehtäviä, jotka paransivat tamman( ja minunkin) itsevarmuutta. Ylitimme puomeja kaikissä askellajeissa. Yksittäisiä esteitä mentiin ravissa. Seisoin kevyeessä istunnassa, sillä välin kuin Dolo ylitti estettä. Ensimmäisellä kerralla se kielsi, toisella kompuroi, mutta muutaman ylityksen jälkeen este kuin este ylittyi(ravissa huom). Seuraavana oli laukan vuoro. Sami korjasi muutaman perusvirheen istunnassani. Samoin hän ohjeisti laukka tahdin kanssa. Sain tammaan aivan uutta kontrollia ja se tuntui kerrankin olevan hallinnassani. Edistyimme, sillä sain Dolon ristikoiden yli. Esteet, kuinka pienet tahansa olivat täysin eri asia. Dolo piti niiden ylittämistä hengenvaarallisena. Se pysähtyi useita metrejä esteestä ja jäin katsomaan valkosinistä puomia. Sami sai talutettua Dolon lähemmäs estettä. Se suostui siihen. Esteet olivat niin matalia, että ne pystyi ylittämään käynnissäkin. Vaikka Dolo epäröi ensin, se astui kuitenkin esteen yli.
Välillä minusta tuntui pahalta, sillä Samilla oli hyvin vähän aikaa muille ratsukoille. Hän jopa pyysin Tyleria ratsastamaan samalla ympyrälle, jos vetoapu olisikin ratkaisu?
Ensin Dolo epäröi. Se ei kieltänyt vaan ohitti esteen. Käänsin voltille ja yritin uudestaan.
- Pystyt tähän, kuiskasin tamman harjaan. Tunsin oloni hieman hölmöksi tehdessäni niin, mutta silti tein sen. Maya ylitti esteen helposti(huom korkeutta esteellä on n. 30cm). Epäröiden Dolo hidasti ennen estettä, kunnes ylitti sen korkealla loikalla. Horjahdin lavalle, sillä en osannut odottaa sitä.
Dolo lähti laukkaan. Ohitimme Mayan niin läheltä, että kypäri melkein koski Tylerin jalkaa. Roikuin aikani, kunnes minun oli vain pakko päästää irti. Tunsin vain kovan hiekan allani...

Joku kumartui ylleni.
- Meg? Sattuiko johonkin? Samin ääni kysyi. Siinä oli hieman huolta. Nousin hitaasti ylös ja pudistin päätäni. Sami seisoi vierelläni. Hänellä oli Dolon ohjat kädessään.
- Ja sitten selkään, Sami sanoi. Rapsutin Doloa hetken ennen kuin nousin takaisin satulaan. Otin ohjat käteeni ja lähdin ravaamaan. Dolo oli jännittynyt ja harmostunut allani, mutta muutaman minuuttin ravailun jälkeen se rentoutui jälleen. Lähestyimme estettä uudestaan. Keskityin pitämään ohjat kädessä ja pohkeet kiinni kyljissä. Tunsin taas kuin Dolo jännittyi, joten käänsi voltille. Sen jälkeen lähestyimme estettä uudestaan. Dolo heilutti korviaan, kunnes onnekseni se hyppäsi. Olimme tunnin raadannan jälkeen ylittänyt esteen. Kehuin tammaa kovasti ja annoin sille pitkää ohjaa. Dolo laukkasi allani enegistä, mutta hallittua laukkaa. Toistimme hypyn muutamaan kertaan, jonka jälkeen Dolo sai ravata pitkällä ohjalla. Sami hymyili meille hetkisen, kunnes keskittyin muiden ratsukoiden opettamiseen. He hyppäsivät n. 60 cm korkeaa sarjaa, joiden esteiden väli oli pitkä. Jokaisessa välissä piti siirtyä kahden askeleen verran käyntiin. Katsoin kuinka ratsukot toisensa jälkeen suorittivat tehtävää.
Maya oli hieman kärsimätön, mutta kuuliainen. Nicalla oli täysi työ Cinan kanssa. Nainen käänsi esteiden välistä voltille, jolla hän sai ne tarvittavat kaksi käyntiaskelta.

Katselin kuinka he suorittivat mitä kummallisimpia tehtäviä. Joihin sisältyi mm. pysähdyksiä esteiden välissä, laukanvaihtoja, voltteja, ympyröitä, sarjoja. Katselin suorastaan kateellisena kuinka ratsukko toisensa jälkeen suoritui tehtävistä. Tosin väliin mahtui muutama kielto, pukki ja ohi ratsastus. Loppuun saimme yhteisen tehtävän: puomien ylitystä omassa tempossa, ilman jalustimia. Toisin sanoe kunnon lihasrääkki ratsastajille loppuun. Puristin pohkeeni kiinni Doloon ja kannattelin itseni ylhäällä puomisarjan yli. Ne toimivat loppuverryyttelyinä hevosille ja rääkkinä ratsastajille, kun tätä oli suoritettu tarpeeksi ja jokaisen ratsastajan kasvoilla oli jo armoa aneleva ilme - suostui Sami vihdoin tehtävän lopettamiseen.
- Tässä mietin, että olisiko mahdollista saada kokenutta ratsastajaa Dololle ens valkkaan? Ehdotin Samille. Miehen kasvoille ilmestyi mietteliäs ilme. Annoin Dololle pitkän ohjan, sillä välin kuin odottelin miehen vastausta.
- Katsotaan nyt, Sami sanoi lopulta ja siihen vastaukseen minun oli tyydyttävä..

Kommentti:
Alkuverryttelyt tavalliseen tapaan. Tietenkin piti herätellä hevosia, jotka ainakin joiltain osin näyttivät kärsivän keväthorroksesta. Dolo näytti kuitenkin hyvin reippaalta, ehkä liiankin, mutta se täytyi silti saada ratsastettua pohkeille kuuliaiseksi, muuten mistään ei tulisi mitään.
Aloitimme jumpalla, jolla oli naurettavan vähän korkeutta, mutta se kävi hyvin kokemattomille hevosille.

Dolon osaamattomuuden huomasi heti. Se ei oikein yhtään tajunnut minne laittaa jalkansa, joten avitimme asiaa lähestymispuomeillakin. Ratsastaja yritti parhaansa, sitä ei voi kieltää. Pääsitte tulemaan jumppaa suht. hyvin, joten kokeilimme laukassa ja otin lähestymispuomeja pois edestä.
Dololla oli aivan liian reipas laukka ja se ei ollut ollenkaan ratsastajan avuilla ja siitähän seurasi tietenkin kielto.
"Tule uudestaan." Totesin. Meg teki työtä käskettyään.
Lopulta pääsitte jumpan yli ravissa, laukasta ei ollut tietoakaan. Mitä ihmettä hevosen kanssa voisi tehdä.. Hevonen oli energinen, mutta ei suostunut hyppäämään laukassa eikä välittänyt pohkeista mitään edes jumpan aikana..
Ehdotin heitä odottamaan hetken tein muille muutamia tehtäviä ja palasin Megin ja Dolon luokse.

Teimme paljon tehviä jotka kasvattivat sekä ratsastajan ja ratsun itsetuntoa. Välillä näytti ihan mallikkaalta, mutta kun eteen tuli este ja se piti tulla laukassa saimme aikaan paljon ongelmia. Dolo otti ja päätti pysähtyä, mikä sai Megin pois tasapainosta. Dolon pyrähdys kentän ympäri oli liikaa ja ratsastaja valahti pois satulasta.

"Meg? Sattuiko johonkin?" Kysyin, tyttö vain pudisteli päätään. Komensin hänet takaisin satulaan. Yritimme vielä ja lopetimme onnistumiseen.
Siitä se lähtee, vaikka alku voikin vaikuttaa hankalalta..

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: LA Este- ja kouluvalmennukset - Arkisto

Viesti  nica lähetetty Ti Maalis 15, 2011 5:15 pm

LA 03.04.2010 ESTEVALMENNUS 5
nica lähetetty La 3 Huhti 2010 - 11:25


Samin pitämä esterääkki.

Teema:
Erikoisesteet

Ryhmä:
nica - Cina
Suvi - Missy
Tyler - Dolo
Meg - Joku Serenin hevonen (voit valita itse näistä: Reeve, Ance, Arska, Maya, Indi, Lukas) KÄYKÖ?

Meg
Estevalkka 3.4

Mennessäni ML:ään vastassani ole Tyler. Hän tervehti minua, valitettavasti pojalla ei suomi oikeen ollut mitenkään parasta, joten vastasin tervehdykseen englanniksi. Se näytti Tylerille sopivan paremmin.
- Did Sami told you that I'm going to ride Dolo today? Hän kysyi. Sami siis hankki kokeneemman ratsastajan tammalle.
- No, vastasin hieman ihmeissäni. Tyler puri huultaan mietteliäänä. Laskin kassini alas. Etsin käsiini Dolon riimunarun ja palan porkkanaa. Annoin ne Tylerille, joka katsahti minuun kummastuneena.
- You must go and get her in, Dolo, I mean, sanoin.
- Who you take then? Tyler kysyi. Poika katsoi minua hieman ihmeissään.
- Me? I'll choose Lukas, vastasin kysymykseen. Tyler nyökkäsi vastaukselle.
- He is nice boy and just stay calm, Tyler sanoi. Hän kääntyi lähteäkseen.
- Where he lives? Huusin pojan perään. Tyler pysähtyi ja kääntyi hitaasti.
- What if I take care of Lukas and you take Dolo? Tyler kysyi. Mietin hetken, kunnes hymähdin.
- Okey, You shall take Dolo just before the training? Kysyin. Tyler ei ensin ymmärtänyt tarkoitustani, mutta hetken päästä hän älysi.
- yes, Tyler vastasi ja tyrkkäsi riimunarun minulle takaisin. Katsoin kuinka Tyler katosi pihalle.
Mitähän tästäkin tulee, ajattelin mielessäni.

Raahustin pihaton portille ja kutsuin tammaa. Hetken päästä se tuli ravaten luokseni. Annoin palan porkkanaa, jonka tamma otti innokkaasti. Otin sen kiinni ja lähdin taluttamaan tammaa talliin.
Sidoin sen puomiin, mistä Dolo ei tosin hirveesti pitänyt, joten komensin sitä kovaäänisesti.
- Kuka täällä meuhkaa? Nican ääni kuului tallin ovelta. Hän ilmeisesti hoiteli juuri Cinaa kuntoon.
- Doloa komennan, vastasin hyväntuulisesti. Nica virnisti tietävästi. Sillä hetkällä Tyler ilmoitti, että Lukas oli sisällä.
- All yours, Tyler sanoi. Hän katsoi minuun. Nyökkäsin.
- I'll get Dolos things, sanoin ja lähdin hakemaan Dololle varusteita sun muita. Sillä välin Tyler teki tuttavuutta tammani kanssa. Palasin varusteiden kanssa. Dolo steppasi kauemmas Tylerista. Sitä hermostutti uusi henkilö. Tyler ensin kokeili olla "nätisti" tammalle, mutta Dolo viis veisasi pojasta.
Tämän jälkeen Tyler komensi Doloa kunnolla ja vain tuli sen luo. Dolo vetäytyi kauemmas ja pärskähti luimien pojalle.
- Good luck, hihkaisin Tylerille ja suuntasin sisään. Sielä löysin tieni Lukaksen luo. Ori näytti isommalta kuin luulinkaan. Alun epäröinnin jälkeen sain orin harjattua(mitä siinä nyt oli harjaamista) ja laitettua kuntoon. Kuuntelin uteliaana ulkoa tulevia ääniä. Tyler sai komentaa Doloa useampaankin kertaa, mutta pian hän sai rasavillin tammani kuriin.
- Ollaankos täällä valmiina lähtöön? Nica sanoi ja kurkkasi tallin ovesta sisään.
- Juu, huikkasin hänelle. Laitoin kypäräni päähän ja napsautin lukon kiinni. Lukas oli vähintään yhtä innostunut kuin minäkin.
- Nyt sitä sitten mennään, sanoin orille ja lähdin taluttamaan sitä ulos tallista.

Ensimmäisenä näin sinivalkoisen laine-esteen. Myös Lukas näki sen ja ori oli korvat hörössä.
Sami laitteli juuri lautaestettä kuntoon. Mies näytti olevan hyvällä tuullella. Hän hyräili asetelleessaan lautoja paikoilleen. Toiseen päähän Sami oli käynyt laittelemassa neljä sokerinpalaa ympyrälle. Tylerilla oli vaikeuksia pitää Dolo kurissa. Hän talutti sen keskelle ja laski jalustimet. Dolo seisoi rauhallisesti, mutta heti kuin poika asetti jalan jalustimeen Dolo kipitti karkuun. Nousin Lukaksen selkään ja aloin säätämään jalustimia. Sivu silmällä tarkkailin kuinka Dolo pelleili. En halunnut edes ajatella mitä Tylerin mielessä liikkui. Lopulta Sami joutui pitelemään kiinni Dolosta, kuin Tyler ponnisti selkään.
Sillä välin kuin kävelette, muistakaan ratsastaa esteiden läheltä, jotta hevoset pääsevät niitä pällistelemään, Sami huusi. Annoin orin kävellä puolipitkällä ohjalla kaikessa rauhassa. Tosin pidin sen käynnin reippaana.
Yhtäkkiä ohitseni sujahti Dolo. Se meni täydessä kiitoravissa, eikä Tylerilla ollut vielä edes jalustimia säädettynä. Hän kuitenkin taisteli itsensä tukevasti satulaan ja pian Dolo oli ohattu kulmaan. Siitä tamma ei pitänyt, mutta sille ei jätetty muita vaihtoehtoja kuin alistua Tylerin tahtoon. Muutamassa minuutissa Tyler sai Dolon ”kuritettua”. Näin vain kuinka tamma jauhoi tyytymättömänä kuolaintaan. Dolon levottomaan ja säpsyyn käytökseen tottuneena Lukas oli ihanaa vaihtelua.
- Aloitetaan sitten, Sami ilmoitti. Hän ohjeisti meitä ravaamaan puolipitkällä ohjalla reipasta, mutta rentoa ravia, jotta hevosten lihakset saisivat lämmetä rauhassa. Lukasta ei tarvinnut paljoa kannustaa raviin, sille riitti kuin painoin pohkeeni muutamaan kertaan kylkeen napakasti. Vaikka Dololla oli ilmava askel Lukaksen rinnalla se tuntui vain sipsutukselta.
- Meg. Käsi rauhallisesti paikallaan ja pohkeet kiinni tiiviisti kyljissä, Sami ohjeisti. Enempää hän ei ehtinyt ohjeistaa sillä Dolo oli taas aloittanut pelleilemisen. Nyt se vaihteeksi kieltäytyi liikkumasta. Tamma seisoi keskellä. Se luimi ja viskoi häntäänsä, eikä suostunut liikkumaan. Seurasin tilannetta minkä ehdin. Älä käytä raippaa, rukoilin mielessäni. Tyler ei sitä kuullut vaan hän näpäytti Doloa pohkeen taakse raipalla. Tamma pukitti rajusti ja lähti peruuttamaan. Anna sille ohjaa, ajattelin mielessäni. Eikä aikaakaan kuin Tyler tuntui lukevan ajatukseni, sillä hän heitti ohjat kaulalle. Dolo pysähtyi. Se seisoi jännittyneenä, kuin odottaen Tylerin seuraavaa liikettä.
- Nyt rauhallisesti pohkeita, Sami sanoi. Tyler teki niin ja Dolo lähti kävelemään. Ensin se oli jännittynyt, mutta pian tamma rentoutui. Hetken päästä Tyler lyhensi ohjia muutaman sentin ja kannusti tamman raviin. Jonkin kymmenisen minuuttia ravasimme, kunnes ohjia lyhennettiin.

Sami määräsi paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä. Lukas lähti liikkeelle hyvin, mutta pidättämisen kanssa tuli hienoisia ongelmia. Muutaman kerran jälkeen kuitenkin löysin tavan pidättää, mistä Lukas piti. Käänsin orin voltille, jolla asettelin Lukasta, sekä sisään, että ulos.
- Olkaa tarkkana varsinkin paino- ja pidättävien apujen kanssa, Sami muistutti. Niitä siis harjoittelin. Lukas reakoi jo pieneen muutokseen, mikä oli hyvä, mutta samalla siitä voi tulla ongelmia. Kuin ravia ja siirtymisiä oli treenattu Samin mukaan tarpeeksi siiryimme ympyrälle.
Niillä jatkoimme siirtymisiä, pysähdyksiä, asetuksia yms. Lukas tuntui ”pehmenevän” ja se kulki nyt ns. nätissä muodossa. Hain oria enemmän pohkeiden ja ohjien väliin. Se vastasi apuihini kuuliaisesti. Olin niin tyytyväinen oriin, että ehdin tarkkaila muitakin ratsukoita.
Suvi ja Missy kulki tapaansa mukaan kauniissa ja ryhdikkäässä peräänaannossa, tosin Suvi joutui työstämään Missyä, että se jaksoi ylläpitää ryhtinsä. Katseeni siirtyi edelleni kulkevaan Cinaan. Tammalla oli energinen ja lennokas askel. Se oli myös hieman rauhaton, joten Nica sai pidätellä ratsuaan ihan kunnolla.
- Eiköhän siirrytä laukkaan, että ehditään sitten vielä tänään hypätäkkin, Sami sanoi. Ensin vuorossa oli nopeat laukan nostot, kuin ne sujuivat pääsimme hyppäämään sokerinpaloja. Sami ohjeisti, että vain joka toinen sokerinpala hypättiin. Niin tehtiin. Jännitin hieman miten Lukas hyppäsi sokerinpaloja. Isoa oria ne eivät tuntuneet hidastavan. Se vain ”pidensi” laukkaansa sokerinpalan kohdalla. Muutaman kierroksen jälkeen kaikki ratsukot oli päässeet hyppäämään, joten siirryimme suorittamaan esteitä.

Ne nähdessään Lukas vasta innostukin. Sen lihakset värisivät innosta. Ensimmäisenä hypättiin lautaeste. Sitä ennen oli laitettu puomi, jotta ponnistus saataisiin kohdalle. Korkeutta esteellä oli n. 60 cm. Nica aloitti. Ratsukko ylitti esteen hyvin. Samoin seuraavana tuleva Suvi Missyllä. Tuli minun vuoroni. Lähestyin estettä ja Lukas kiihdytti. Pidätin sitä vähän ja ylitimme esteen monen kymmenen sentin ilmavaralla. Minulla oli ihmeen helppo hypätä orilla. Taputin sen kaulaa tyytyväisenä. Viimeisenä, muttei vähäisempänä vuorossa oli Tyler Dolon kanssa. Tamma kiihtyi ja Tyler käänsi sen voltille ja lähestyi estettä uudestaan. Ensin Dolo epäröi, mutta Tylerin varmoilla avuilla se vihdoin hyppäsi. Esteen jälkeen tamma pukitti ilopukin. Se nautti hyppäämisestä, kunhan ratsastajalla pysyi hermot kurissa. Hyppäsimme esteen molemmista suunnista muutamaan kertaan, kunnes Sami nosti sitä n. 10 cm. Sillä ei ollut Lukaksen kannalta mitään merkitystä, sillä ori hyppäsi kuitenkin niin ilmavasti. Ainoa jolle nostolla oli oikeastaan merkitystä oli Tyler ja Dolo. Korkeammalla esteellä Dolo pudotti muutamaan kertaan. En voinut uskoa silmiäni, millaisen muodon muutoksen tamma koki kokeneen ratsastajan käsissä. Tujnsin pientä kateutta, mutta se unohtui, sillä vuorossa oli seuraava este.

Se oli iso ja pelottava muuri. Lukas ei paljoa muurista hätääntynyt vaan pikemminkin se halusi jo päästä hyppäämään. Sain pidätellä oria ihan tosissani, että se malttoi odotella vuoroaan. Muurilla Cina epäröi. Se hidasti ennen muuria, eikä saanut ihanteellista ponnistuskohtaa, mutta jotenkin tamma onnistui venyttämään hyppyään niin, että sen takakavio vain hipaisi muurin ylintä laatikkoa. Myös Suvilla tuntui olevan ongelmia, sillä Missy ei nähnyt mitä muurin toisella puolella oli, joten se epäröi. Suvi muistutti topakasti tammalle, että nyt hypätään, silloin Missy hyppäsi.
Seuraavana oli minun ja Lukaksen vuoro.
- Älä päästä sitä kiihdyttämään, Sami neuvoi. Pidin ohjat käsissäni ja pidättelin Lukasta. Ori oli kuitenkin niin innokas, että se unohti ponnistaa. Ajauduimme vähän liian lähelle, mutta tarkkajalkaisena ori koukisti nopeasti etujalkansa ja ponnisti muurin yli. Sami pudisteli huvittuneena päätään. Taas liiottelemassa, tuntui hän ajattelevan. Lukaksella oli nimittäin taas reiluin kymmenen sentin ilmavara. Se sai taas kehut onnistuneesta hypystään. Muuri oli Dololle liikaa. Se lähestyi ensin, mutta pysähtyi täysin muutaman metrin päähän. Sami ajatteli, että niin epävarmalle hyppääjälle kuin Dolo ei kannattaisi yrittää mitään pakottaa, joten Dolo ja Tyler jättivät muurin väliin.

Vuorossa oli vielä yksi erikoiseste, nimittäin laine-este. Tällä kertaa Sami vaihtoi hyppääjäjärjestystä. Cinan sijasta ensimmäisenä lähti Missy, sitten Lukas, Cina ja Dolo. Missyllä ei ollut mitään ongelmia, tosin Suvin lähestyminen oli hieman hätiköity, mutta tamma korjasi jalkansa oikein ja he ylittivät esteen. Lukas yritti taas kiihdyttää, mutta siihen olin varautunut. Lukas hyppäsi liian aikaisin, mutta kuin laineella ei ollut kuin korkeutta n. 65 cm niin siitä ei koitunut ongelmaa. Viimeisenä tuli Dolo. Se katseli sinivalkoista estettä suorastaan kauhistuneena. Tamma sai ensin pällistellä sitä hetken, ennen kuin Tyler käänsi tamman hyppyyn. Dolon epävarmuus oli selvästi näkyvissä, mutta silti se hyppäsi puhtaasti. Harjoittelimme eri askelpituuksilla ja tempoilla esteiden ylittämistä. Sami raahasi sokerinpalan lautaesteen ja laineen väliin. - Täällä lähdetään ja ensimmäisenä ylitetään lauta, jonka jälkeen sokerinpala, siitä kierrätte täältä asti ja hyppäätte laineen, sami ohjeisti. Hän laittoi kartion kulmaan, jotta se muistettaisiin kiertään. Lautaeste oli pitkänsivun puolessa välissä. Suoritimme tehtävän kukin vuorollamme, toiset paremmin, toiset ei niin hyvin.

Oli loppuvarryttelyn aika. Sami komensi meidät ravuuttamaan ratsujamme rennossa ravissa, niin että hevonen sai päättää temmon, lopulta yksi kerrallaan ratsukot siirtyivät käyntiin. Pyörittelin kipeitä käsiäni ja ojensin jalkojani. Lukas osoittautuu energiastaan huolimatta hyvin kuuliaiseksi tapaukseksi. Doloon verrattuna kaikki hevoset ovat kuuliaita...
- Mitäs pidit meidän Lukas-herrasta? Sami kysyi, kun olin hänen kohdallaan.
- Taivaallinen, vaikka hieman energinen tapaus, vastasin hymyillen. Käänsin Lukaksen hetken päästä kaartoon. Viereeni tuli Tyler Dolon kanssa. Hänen kasvoillaan oli väsynyt, mutta tyytyväinen ilme. Katselin Doloa, joka venytti kaulaansa väsyneenä. Nica käänsi Cinan toiselle puolellemme. Hän näytti tyytyväiseltä. Rapsuttelin Lukasta hetken ja kehuin sitä paljon. Tulin alas selästä ja löysäsin vyötä.
- Sul tulee ongelmii tän kaa, Tyler sanoi hieman kangertelevalla suomella. Vaihdoimme ohjia ja pitelin nyt kädessäni Dolon ohjia.
- Kuulitko tyttö? Tulet aiheuttamaan paljon ongelmia, kuiskasin lempeästi Dololle..

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: LA Este- ja kouluvalmennukset - Arkisto

Viesti  nica lähetetty Ti Maalis 15, 2011 5:16 pm

LA 10.04.2010 KOULUVALKKA 6
nica lähetetty Su 11 Huhti 2010 - 22:42

Koulutunti. Kenttä hieman rapainen, mutta vain uralta. Työskentelyä siis uran sisäpuolella!

Teema:
Istunta, kevyt käsi. Vältetään ohjalla ratsastamista. Ratsastajien jumppaa (laukassa kevennystä yms. motoriikkaharjoituksia). Haetaan rentoa fiilistä ja hyvää mieltä.

Ryhmä:
nica - Lukas
Suvi - Missy
Tyler - Cina
Meg - Dolo

Meg
Tällä kertaa aiheena oli löytää rento ja hyvä fiilis oman ratsun kanssa. Alku tunnista ohjat pidettiin mahdollisimman löysälle tai jopa kokonaan ilman ohjia, mutta sitä emme heti tunnin alkuu uskaltaneet kokeilla. Keskityin Dolon hallitsemiseen istunalla. Alussa tosin se oli hankalaa, mutta kuin unohdin, ettei Dolo ollut länkkärihevonen ja pakotin itseni keskittymään. Tehtävät olivat yksinkertaisia esim pysähtymisiä ja siirtymisiä. Olimme yli puolet ajasta ympyrälle, sillä se ainakin Samin mielestä tuntui turvallisemmalta.
Puolessa välissä valmennusta tunsin, että pärjäsin Dololle ja pudotin ohjat sen kaulalle. Dolo tosin lähti menojaan, mutten ottanut ohjia käsiini. Lopulta sain sen ohjattua yhteen kulmaan, jonka jälkeen pakotin tamman "pohkeiteni väliin". Dolo oli hieman hermostunut ja kärsimätön, mutta hetken päästä se kulki rauhassa allani, kuin olisimme aina menneet ilman ohjia. Olin ensimmäinen ratsastaja, joka pudotti ohjat, mutta seuraavan puolen tunnin jälkeen ratsastaja toisensa jälkeen pudotti ohjat kaulalle. Ensin oli Nica, hänen jälkeensä tuli Suvi. Tyler oli tosin epäilevä, mutta lopulta poika päästi ohjista irti. Cina, joka hänellä oli allaan lähti myös Dolon innoittamalla tavalla, sillä tamma kuuli/näki/kuvitteli jotain pelottavaa. Tylerin ei auttanut kuin roikkua mukana ja toivoa, että Cina rauhoituisi aikanaan. Sen se tekikin. Tamma hidasti lopulta laiskan laukan kautta raviin ja lopulta käyntiin. Sen jälkeen jatkoimme jälleen ravaamista ympyrällä. Sami komensi ottamaan jalustimet pois ja keventämään, todellista rääkkiä sanon minä. Jo muutama kierros ja jalat maitohapoille, mutta Sami ei antanut meille yhtään lepoa. Laukassakin hän pakotti meidät nousemaan kevyeeseen istuntaan. Tein parhaani, vaikka tunsin jo kyyneleiden herähtävän poskilleni. Se taisi havahduttaa Samin, sillä mies katsahti minuun myötätuntoisesti ja saimme luvan siirtyä käyntiin. Pyyhdin silmiäni ohi mennen ja keskityin hengittämään. saimme kävellä pidempään kuin yleensä. Laskin jalustimet, sillä en luottanut, että jalkalihakseni pitivät enää minua pitkään satulassa. Dolo ei paljoa ollut hengästynyt, joten siinä oli jarruttamista, vaikka valkka oli melkein lopussa. Viimeinen puolituntinen sujui venytellessä omia ja hevosen lihaksia. Kuinm valmennus oli ohi ja tulimme alas selästä, olin varma, ettei jalkani kantaisi minua kovinkaan hyvin. Siitä johtuen painoin otsani hetkeksi Dolon harjaan, ennen kuin uskalsin tulla alas. Onnekseni sain Dolon talutettua talliin ilman suuria kommervinkkejä..

Samin kommentti:
Kaikkien meno näytti varsin hyvältä. Megin ja Dolon yhteistyö on kehittynyt matkan varrella, nytkin hurjapää tyttö oli ensimmäinen, joka keksi ratsastaa kokonaan ilman ohjaa, vaikka no.. se nyt ei ollut ensimmäinen ajatukseni Megin ja Dolon kohdalla. En kuitenkaan voi sanoa, että se olisi ollut katastrofi, sillä oikeastaan kaikki meni ihan hyvin.
Nicakin sai mennä viimeisen kerran kimolla hömppähevosellaan, harmi kun kuuliainen ori lähti uuteen kotiin.

Ainoat, joilla oli jonkin näköisiä hallinta ongelmia olivat Meg ja Tyler. Virtaa täynnä olleet hevoset tuntuivat lähtevän johonkin suuntaans salamana, heti kun jossain rasahti, kolahti tai pamahti. Pidin kuitenkin tahdin yllä, valmennushan tämä oli eikä lepotunti. Omalla ajallaan saattoi lusmuta hevosensa selässä ja olla tekemättä mitään.

Kiitettävää yritystä, kyllä se tästä paranee vielä. Tai toivotaan näin..

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: LA Este- ja kouluvalmennukset - Arkisto

Viesti  nica lähetetty Ti Maalis 15, 2011 5:17 pm

LA 01.05.2010 ESTEVALKKA 8
nica lähetetty To 29 Huhti 2010 - 13:53

Ensimmäisen kerran ML:n uutukaisessa maneesissa!!

Teema:
Rataharjoitus. Aluksi puomien yli ympyrällä ---> siirtymisiä. Sitten rataa pala palalta. Korkeudet ratsastajien päätöksen mukaan.
Rata:
1. punavalkoinen ristikko
2. sinivalkoinen pysty
3. mustavalkoinen okseri
4. Sarja: pysty, okseri
5. Muuri
6. keltamusta pysty (keskellä kenttää, 'laukanvaihtoeste') tullaan oikealta vasemmalle.
7. mustavalkoinen okseri (3. este uudelleen)
8. vesimatto + sininen pysty

Ryhmä:
nica - Topi
Suvi - Missy
Tyler - Reeve
Meg - Dolo
Sara - Cina

Meg
Olin hieman väsynyt, sillä keväisin aina oli vähän sellainen tunne. alusta alkaen olin hieman vastahakoinen ja äreä, enkä odottanut valkalta oiken mitään. Pyydystin Dolon, harjasin sen(mikä urakka) ja varustin tamman. Tämän jälkeen "varustin" itseni. Hetkeä ennen kuin oli aika lähteä kuulin askeleen takaani. Tunsin jonkun kädet kietoituvan ympärilleni.
- Dean? kysyin.
- ei vaan pervo vanha pappa, pojan ääni vastasi. Käännähdin ympäri ja katsoin Deania kulmieni alta. En ollut yhtään vitsi tuulella ja sen ilmaisin elekielleläni selkeästi. Dean otti askeleen taakse ja huokaisi.
- Huono päivä? poika kysyi.
- Erittäin, vastasin.
Kuulin kuinka hevosten kaviot kolisivat kovaa lattiaa vasten, joten nykäisin Dolon napakasti mukaani. Olin letkan viimeinen. Minun lisäksi tunnistin Nican, Suvin, Tylerin ja Cinan, mutten sen ratsastajaa. Dean käveli koko ajan vierelläni. Venytin niskaani ja puhalsin ilmaa ulos.
- paha ilma ulos, kuiskasin. Yleensä se toimi, muttei tällä kertaa. Päin vastoin tunsin kuinka tympääntymiseni kasvoi, jokaisen tempun jälkeen, jota Dolo teki.
Dean tarjoitui auttamaan minut satulaan.
- Osaan kyllä itsekin, tuhadin hänelle ja huiskaisin kädelläni poikaa päin.
- Hyvä on, Dean vastasi. Kuulin pojan loukkaantumisen hänen äänestään ja näin sen hänen silmistään, jotka katsoivat ylikasvaneen otsatukan alta minua vaativasti. Dolo tunsi mielialani ja lähti peruuttamaan kauemmas minusta. Olin varmaan niin pelottava, ettei se yksinkertaisesti voinut antaa minun nousta selkään. Se varmaan pelkäsi pahan tuulisen omistajan syövän sen. Pysähdyin ja nykäisin ohjasta. Komensin tammaani, mistä se vain hermostui edelleen. Dolo lähti kiertämään minua ympäri, mikä valitettavasti myös koetteli hermojani. Dolon temppuilu oli kuin takiainen paidan alla. Hitaasti raapien ja ärsyttäen. Kun kaikki muut olivat satulassa, minkä huomasin päätäni kääntämällä, tunsin turhaantumisen vaihtuvan epätoivoon. Se varmaan näkyi kasvoiltani, sillä Sami tuli luokseni ja tarttui Dolosta. Hetkessä tamma rauhoittui.
- Kaikessa rauhassa, sami sanoi. Hiljaisena laitoin jalkani jalustimeen ja nousin selkään.
Dolo oli kuin energiapallo allani, joka odotti räjähdystä. Istuin satulaan ja tunsin, että voisin rauhoittua. rapsutin tamman pilkullista lapaa ja kuiskin sille rauhoittavia sanoja.
Tämän jälkeen kannustin Dolon käyntiin. Se lähti jännittyneeseen käyntin.
- Tehdään yksi iso keskiympyrä, Sami aloitti. Käänsin Dolon Cinan taakse. Sami oli laittanut muutaman puomin pitkin ympyrää.
- Ensin asetatte niitä ja ylitätte nämä puomit kevyeessä ravissa, sami selosti. Sen tehtyään hän käveli ympyrää pitkin, kunnes tuli kohtaan, jossa oli vain yksi puomi.
- jonka jälkeen käyntiin, kunnes saavutti tälle puomille. Siitä käännätte ravivoltille, ja siitä jatkatte taas käynnissä, sami päätti selostamisen. Sen loputtua hän tuli keskelle ja ohjeisti, että muualla olisi hyvä mennä muutaman askeleen sirtymisiä ja pysähdyksiä, ellei ole jonkun muun ratsukon tiellä.

Ryhdyimme toiset innokkaammin kuin toiset suorittamaan annettuja ohjeita. Olin juuri ravipuomejen kohdalla ja kanustin Dolon niiden yli. Tunsin Samin katseen, mutta mies ei sanonut mitään. Kuulin vain Dolon kolistelun puomeihin, josta taatusti sami sanoisi, mutta ei. Mies pysyi hiljaa. Hän antoi meidän suorittaa tehtäviä ihan ilman ohjeistusta. Se kummastutti ratsastajia. Mietin vain mihin hän pyrki. Hetken päästä mies avasi taas suunsa, mutta hän vain komensi vaihtamaan suuntaa. Dolo kulki kankeasti allani, mikä ei ollut yllätys. Se tunsi innottomuuteni, jos ratsastaja ei yritä, miksi sen täytyisi?
Seuraavana Sami komensin meidät jäämään raviin, jonka jälkeen hän selosti, että ravipuomit mentäisiin kevyeessä istunassa ja se joka ei siinä onnistuisi, saisi olla hyvän ja olla kevyeessä istunnassa koko ajan, kunnes Sami sanoisi toiste. Tämä uhkaus tehosi ainakin minuun, muista puhumattakaan. Muutaman kierroksen jälkeen Sami komensi meidät laukkaamaan. Ensin harjoituslaukkaan, sitten estelaukkaan ja lopuksi kevyeeseen laukkaan. Tämän jälkeen sama toistettiin toiseen suuntaan, jonka jälkeen saimme levähtää hetken, jonka aikana Sami selitti esitteli esteet ja kyseli korkeuksia.
Sanoin, että 80 cm, sillä Dolo oli epävarma, vaikka se hyppää metriä. Sami piti korkeudet matalalla, sillä hän halusi treenata enemmänkin tekniikaa kuin korkeuksia.
Ensimmäisenä hyppäsimme ristikkoa, siihen lisättiin sinivalkoinen pysty ja lopulta lisättiin vielä mustavalkoinen okseri. Dolo hyppäsi huolimattomasti ja laakeasti. Sen jalat hipaisivat okserin takapuomia, jota Dolo ei koskaa tee. Muutenkin koko touhu oli vähän innotonta. Tunsi niskassani katseen. Se tuli Deanilta, mutta vähät välitin siitä.
Seuraavana harjoittelimme sarjan ja muurin. Vaikka Sami antoi hyviä neuvoja, tiesin jo, että Dololla oli ongelma muurin kanssa. Se kielsi ensimmäisellä kerralla.
- Eikä ihme, kuin noin innottomasti sitä ratsastat, Sami huomautti. Nyökkäsin nopeasti.
Käänsin Dolon sarjan alkuun ja hammasta purien kannustin sen esteiden yli. Muurin lähestyessä Dolo hidasti, mutta napautin sitä lavalle, joka tuli tarpeen. Sillä Dolo hyppäsi korkealla kaarella muurin yli. Kehuin sitä rapsuttamalla tamman kaulaa.
Hypyn jälkeen lupasin hiljaa, että yrittäisin enemmän loppuvalkan ajan.

Se piti. Harjoittelimme muurilta keltamustalle pystylle lähestymistä, joka ylittyi reippaasti. Seuraavana vuorossa oli mustavalkoinen okseri ja vesimattoyhdistelmä. Okserilla ei tullut ongelmia, mutta vesimattoa Dolo jäi kyttäämään.
- Käännä se pois ja lähesty uudestaan, sami neuvoi. Tein niin, mutta Dolo jatkoi kyttämistään.
- Älä päästä sitä kyttämään, Sami sanoi. Kannustin tammaa suorastaan raivokkaasti ja lopulta Dolo hyppäsi. Ennen kuin hyppy tuli sulavasti, niin jouduin toistamaan sitä useampaan kertaan. Tämän jälkeen Sami selosti koko radan. Annoin silmieni seurata reittiä esteiden yli ja painoin sen parhaani mukaan mieleeni. Rata piti hypätä yksi kerrallaan, joten vasta näin lopussa sain seurata muiden hyppäämistä. Olin toisena, sillä Cina hyppäsi ensin. Vaikka esteistä itsestään ei ollut haastetta Cinalle, mutta siinä piili esteiden vaikeus, tammaa ei saanut päästää huolimattomaksi. Cina hyppäsi samalla korkeudella kuin Dolo. Seuraaville ratsukoille esteet nostettiin metriin. Tietty sitä ennen suorimme oman osuutemme Dolon kanssa. Se meni hyvin, kun tamma lopetti kyttämisen. Tunsin myös kuinka oma mielialani parani. Seuraavat ratsukot olivat, Suvi Missyllä(en kyllä tammaa esteille ole mieltänyt), mutta se hyppäsi ihan kelpo radan. Tyler Reevellä, Ori hyppäsi ilmavasti ja he saivat hyvät ja tiukat tiet. Viimeisenä vuorossa oli Nica Topilla(minulle uusi tuttavuus), oli selvästi myös kuuma. Se oli joutunut odottelemaan vuoroaan ja kun sai lähtöluvan... Nica tuntui jäävän kuin paikoilleen Topin pinkaistessa esteille. vaikka vauhti näytti olevan hirmuinen, silli ori oli Nican hallinnassa, vaikka hän joutui kyllä tekemään sen eteen paljon työtä. Topi ja Nica päättivät hyppäämisen näyttävästi.

Vuorossa oli enää loppu veryyttely. Ensin hieman rentoa laukkaa, jonka jälkeen ohjat löysällä ravia ja lopulta käyntiin. Dolo oli vielä lopussakin kuuliainen, vaikka yleensä se vain väsähtää, eikä oikein jaksa yrittää. Ratsastin juuri Samin ohi, kuin hän sanoi: - Taisit nousta väärällä jalalla aamulla, onneksi se unohtui hyppämisen nomassa. Ensi kerralla unohdat potutuksen kotiin. Lopulta oli aika kääntään hevoset kartoon ja päättää valmennus. Rapsutin tammani kaulaa kiitollisena ja tulin alas. Suoritin tarvittavat toimenpiteet, kunnes pääsimme lähtemään. Ulkona Dean ilmestyi luokseni.
- Sehän meni hyvin, vaikka alku ei ollut lupaava, hän sani.
- No joo. Olin huonolla tuulella, vastasin. Sain Deanilta pitkän ja sarkastisen katseen. Poika näytti sanovan "ihanko tosi"
- mut mitäs sille voi, me muijat nyt ollaan tälläsiä ain välillä, letkautin. Dean pudisteli päätään, mutta virnisti.
- Varoita ensi kerralla sitten, Dean sanoi.
- Samat sinulle kuule, vastasin. Jatkoimme koko matkan nahistelua, kunnes oli Dolon aika päästä varusteistaan. Siinä Dean auttoi minua, mutta vain jos lupasin hänelle suudelma palkaksi. Törkeää, ajattelin, mutta suostuin vaatimukseen..

nica
Admin

Viestien lukumäärä : 606
Join date : 04.11.2009

Näytä käyttäjän tiedot http://seren.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: LA Este- ja kouluvalmennukset - Arkisto

Viesti  Sponsored content Tänään kello 5:01 pm


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa