LA 03.04.2010 ESTEVALMENNUS 5

Samin pitämä esterääkki.

Teema:
Erikoisesteet

Ryhmä:
nica - Cina
Suvi - Missy
Tyler - Dolo
Meg - Joku Serenin hevonen (voit valita itse näistä: Reeve, Ance, Arska, Maya, Indi, Lukas) KÄYKÖ?

SUORITUS ENNEN SEURAAVAN VIIKON VALMENNUSTA!

Estevalkka 3.4

Mennessäni ML:ään vastassani ole Tyler. Hän tervehti minua, valitettavasti pojalla ei suomi oikeen ollut mitenkään parasta, joten vastasin tervehdykseen englanniksi. Se näytti Tylerille sopivan paremmin.
- Did Sami told you that I'm going to ride Dolo today? Hän kysyi. Sami siis hankki kokeneemman ratsastajan tammalle.
- No, vastasin hieman ihmeissäni. Tyler puri huultaan mietteliäänä. Laskin kassini alas. Etsin käsiini Dolon riimunarun ja palan porkkanaa. Annoin ne Tylerille, joka katsahti minuun kummastuneena.
- You must go and get her in, Dolo, I mean, sanoin.
- Who you take then? Tyler kysyi. Poika katsoi minua hieman ihmeissään.
- Me? I'll choose Lukas, vastasin kysymykseen. Tyler nyökkäsi vastaukselle.
- He is nice boy and just stay calm, Tyler sanoi. Hän kääntyi lähteäkseen.
- Where he lives? Huusin pojan perään. Tyler pysähtyi ja kääntyi hitaasti.
- What if I take care of Lukas and you take Dolo? Tyler kysyi. Mietin hetken, kunnes hymähdin.
- Okey, You shall take Dolo just before the training? Kysyin. Tyler ei ensin ymmärtänyt tarkoitustani, mutta hetken päästä hän älysi.
- yes, Tyler vastasi ja tyrkkäsi riimunarun minulle takaisin. Katsoin kuinka Tyler katosi pihalle.
Mitähän tästäkin tulee, ajattelin mielessäni.

Raahustin pihaton portille ja kutsuin tammaa. Hetken päästä se tuli ravaten luokseni. Annoin palan porkkanaa, jonka tamma otti innokkaasti. Otin sen kiinni ja lähdin taluttamaan tammaa talliin.
Sidoin sen puomiin, mistä Dolo ei tosin hirveesti pitänyt, joten komensin sitä kovaäänisesti.
- Kuka täällä meuhkaa? Nican ääni kuului tallin ovelta. Hän ilmeisesti hoiteli juuri Cinaa kuntoon.
- Doloa komennan, vastasin hyväntuulisesti. Nica virnisti tietävästi. Sillä hetkällä Tyler ilmoitti, että Lukas oli sisällä.
- All yours, Tyler sanoi. Hän katsoi minuun. Nyökkäsin.
- I'll get Dolos things, sanoin ja lähdin hakemaan Dololle varusteita sun muita. Sillä välin Tyler teki tuttavuutta tammani kanssa. Palasin varusteiden kanssa. Dolo steppasi kauemmas Tylerista. Sitä hermostutti uusi henkilö. Tyler ensin kokeili olla "nätisti" tammalle, mutta Dolo viis veisasi pojasta.
Tämän jälkeen Tyler komensi Doloa kunnolla ja vain tuli sen luo. Dolo vetäytyi kauemmas ja pärskähti luimien pojalle.
- Good luck, hihkaisin Tylerille ja suuntasin sisään. Sielä löysin tieni Lukaksen luo. Ori näytti isommalta kuin luulinkaan. Alun epäröinnin jälkeen sain orin harjattua(mitä siinä nyt oli harjaamista) ja laitettua kuntoon. Kuuntelin uteliaana ulkoa tulevia ääniä. Tyler sai komentaa Doloa useampaankin kertaa, mutta pian hän sai rasavillin tammani kuriin.
- Ollaankos täällä valmiina lähtöön? Nica sanoi ja kurkkasi tallin ovesta sisään.
- Juu, huikkasin hänelle. Laitoin kypäräni päähän ja napsautin lukon kiinni. Lukas oli vähintään yhtä innostunut kuin minäkin.
- Nyt sitä sitten mennään, sanoin orille ja lähdin taluttamaan sitä ulos tallista.

Ensimmäisenä näin sinivalkoisen laine-esteen. Myös Lukas näki sen ja ori oli korvat hörössä.
Sami laitteli juuri lautaestettä kuntoon. Mies näytti olevan hyvällä tuullella. Hän hyräili asetelleessaan lautoja paikoilleen. Toiseen päähän Sami oli käynyt laittelemassa neljä sokerinpalaa ympyrälle. Tylerilla oli vaikeuksia pitää Dolo kurissa. Hän talutti sen keskelle ja laski jalustimet. Dolo seisoi rauhallisesti, mutta heti kuin poika asetti jalan jalustimeen Dolo kipitti karkuun. Nousin Lukaksen selkään ja aloin säätämään jalustimia. Sivu silmällä tarkkailin kuinka Dolo pelleili. En halunnut edes ajatella mitä Tylerin mielessä liikkui. Lopulta Sami joutui pitelemään kiinni Dolosta, kuin Tyler ponnisti selkään.
Sillä välin kuin kävelette, muistakaan ratsastaa esteiden läheltä, jotta hevoset pääsevät niitä pällistelemään, Sami huusi. Annoin orin kävellä puolipitkällä ohjalla kaikessa rauhassa. Tosin pidin sen käynnin reippaana.
Yhtäkkiä ohitseni sujahti Dolo. Se meni täydessä kiitoravissa, eikä Tylerilla ollut vielä edes jalustimia säädettynä. Hän kuitenkin taisteli itsensä tukevasti satulaan ja pian Dolo oli ohattu kulmaan. Siitä tamma ei pitänyt, mutta sille ei jätetty muita vaihtoehtoja kuin alistua Tylerin tahtoon. Muutamassa minuutissa Tyler sai Dolon ”kuritettua”. Näin vain kuinka tamma jauhoi tyytymättömänä kuolaintaan. Dolon levottomaan ja säpsyyn käytökseen tottuneena Lukas oli ihanaa vaihtelua.
- Aloitetaan sitten, Sami ilmoitti. Hän ohjeisti meitä ravaamaan puolipitkällä ohjalla reipasta, mutta rentoa ravia, jotta hevosten lihakset saisivat lämmetä rauhassa. Lukasta ei tarvinnut paljoa kannustaa raviin, sille riitti kuin painoin pohkeeni muutamaan kertaan kylkeen napakasti. Vaikka Dololla oli ilmava askel Lukaksen rinnalla se tuntui vain sipsutukselta.
- Meg. Käsi rauhallisesti paikallaan ja pohkeet kiinni tiiviisti kyljissä, Sami ohjeisti. Enempää hän ei ehtinyt ohjeistaa sillä Dolo oli taas aloittanut pelleilemisen. Nyt se vaihteeksi kieltäytyi liikkumasta. Tamma seisoi keskellä. Se luimi ja viskoi häntäänsä, eikä suostunut liikkumaan. Seurasin tilannetta minkä ehdin. Älä käytä raippaa, rukoilin mielessäni. Tyler ei sitä kuullut vaan hän näpäytti Doloa pohkeen taakse raipalla. Tamma pukitti rajusti ja lähti peruuttamaan. Anna sille ohjaa, ajattelin mielessäni. Eikä aikaakaan kuin Tyler tuntui lukevan ajatukseni, sillä hän heitti ohjat kaulalle. Dolo pysähtyi. Se seisoi jännittyneenä, kuin odottaen Tylerin seuraavaa liikettä.
- Nyt rauhallisesti pohkeita, Sami sanoi. Tyler teki niin ja Dolo lähti kävelemään. Ensin se oli jännittynyt, mutta pian tamma rentoutui. Hetken päästä Tyler lyhensi ohjia muutaman sentin ja kannusti tamman raviin. Jonkin kymmenisen minuuttia ravasimme, kunnes ohjia lyhennettiin.

Sami määräsi paljon siirtymisiä ja pysähdyksiä. Lukas lähti liikkeelle hyvin, mutta pidättämisen kanssa tuli hienoisia ongelmia. Muutaman kerran jälkeen kuitenkin löysin tavan pidättää, mistä Lukas piti. Käänsin orin voltille, jolla asettelin Lukasta, sekä sisään, että ulos.
- Olkaa tarkkana varsinkin paino- ja pidättävien apujen kanssa, Sami muistutti. Niitä siis harjoittelin. Lukas reakoi jo pieneen muutokseen, mikä oli hyvä, mutta samalla siitä voi tulla ongelmia. Kuin ravia ja siirtymisiä oli treenattu Samin mukaan tarpeeksi siiryimme ympyrälle.
Niillä jatkoimme siirtymisiä, pysähdyksiä, asetuksia yms. Lukas tuntui ”pehmenevän” ja se kulki nyt ns. nätissä muodossa. Hain oria enemmän pohkeiden ja ohjien väliin. Se vastasi apuihini kuuliaisesti. Olin niin tyytyväinen oriin, että ehdin tarkkaila muitakin ratsukoita.
Suvi ja Missy kulki tapaansa mukaan kauniissa ja ryhdikkäässä peräänaannossa, tosin Suvi joutui työstämään Missyä, että se jaksoi ylläpitää ryhtinsä. Katseeni siirtyi edelleni kulkevaan Cinaan. Tammalla oli energinen ja lennokas askel. Se oli myös hieman rauhaton, joten Nica sai pidätellä ratsuaan ihan kunnolla.
- Eiköhän siirrytä laukkaan, että ehditään sitten vielä tänään hypätäkkin, Sami sanoi. Ensin vuorossa oli nopeat laukan nostot, kuin ne sujuivat pääsimme hyppäämään sokerinpaloja. Sami ohjeisti, että vain joka toinen sokerinpala hypättiin. Niin tehtiin. Jännitin hieman miten Lukas hyppäsi sokerinpaloja. Isoa oria ne eivät tuntuneet hidastavan. Se vain ”pidensi” laukkaansa sokerinpalan kohdalla. Muutaman kierroksen jälkeen kaikki ratsukot oli päässeet hyppäämään, joten siirryimme suorittamaan esteitä.

Ne nähdessään Lukas vasta innostukin. Sen lihakset värisivät innosta. Ensimmäisenä hypättiin lautaeste. Sitä ennen oli laitettu puomi, jotta ponnistus saataisiin kohdalle. Korkeutta esteellä oli n. 60 cm. Nica aloitti. Ratsukko ylitti esteen hyvin. Samoin seuraavana tuleva Suvi Missyllä. Tuli minun vuoroni. Lähestyin estettä ja Lukas kiihdytti. Pidätin sitä vähän ja ylitimme esteen monen kymmenen sentin ilmavaralla. Minulla oli ihmeen helppo hypätä orilla. Taputin sen kaulaa tyytyväisenä. Viimeisenä, muttei vähäisempänä vuorossa oli Tyler Dolon kanssa. Tamma kiihtyi ja Tyler käänsi sen voltille ja lähestyi estettä uudestaan. Ensin Dolo epäröi, mutta Tylerin varmoilla avuilla se vihdoin hyppäsi. Esteen jälkeen tamma pukitti ilopukin. Se nautti hyppäämisestä, kunhan ratsastajalla pysyi hermot kurissa. Hyppäsimme esteen molemmista suunnista muutamaan kertaan, kunnes Sami nosti sitä n. 10 cm. Sillä ei ollut Lukaksen kannalta mitään merkitystä, sillä ori hyppäsi kuitenkin niin ilmavasti. Ainoa jolle nostolla oli oikeastaan merkitystä oli Tyler ja Dolo. Korkeammalla esteellä Dolo pudotti muutamaan kertaan. En voinut uskoa silmiäni, millaisen muodon muutoksen tamma koki kokeneen ratsastajan käsissä. Tujnsin pientä kateutta, mutta se unohtui, sillä vuorossa oli seuraava este.

Se oli iso ja pelottava muuri. Lukas ei paljoa muurista hätääntynyt vaan pikemminkin se halusi jo päästä hyppäämään. Sain pidätellä oria ihan tosissani, että se malttoi odotella vuoroaan. Muurilla Cina epäröi. Se hidasti ennen muuria, eikä saanut ihanteellista ponnistuskohtaa, mutta jotenkin tamma onnistui venyttämään hyppyään niin, että sen takakavio vain hipaisi muurin ylintä laatikkoa. Myös Suvilla tuntui olevan ongelmia, sillä Missy ei nähnyt mitä muurin toisella puolella oli, joten se epäröi. Suvi muistutti topakasti tammalle, että nyt hypätään, silloin Missy hyppäsi.
Seuraavana oli minun ja Lukaksen vuoro.
- Älä päästä sitä kiihdyttämään, Sami neuvoi. Pidin ohjat käsissäni ja pidättelin Lukasta. Ori oli kuitenkin niin innokas, että se unohti ponnistaa. Ajauduimme vähän liian lähelle, mutta tarkkajalkaisena ori koukisti nopeasti etujalkansa ja ponnisti muurin yli. Sami pudisteli huvittuneena päätään. Taas liiottelemassa, tuntui hän ajattelevan. Lukaksella oli nimittäin taas reiluin kymmenen sentin ilmavara. Se sai taas kehut onnistuneesta hypystään. Muuri oli Dololle liikaa. Se lähestyi ensin, mutta pysähtyi täysin muutaman metrin päähän. Sami ajatteli, että niin epävarmalle hyppääjälle kuin Dolo ei kannattaisi yrittää mitään pakottaa, joten Dolo ja Tyler jättivät muurin väliin.

Vuorossa oli vielä yksi erikoiseste, nimittäin laine-este. Tällä kertaa Sami vaihtoi hyppääjäjärjestystä. Cinan sijasta ensimmäisenä lähti Missy, sitten Lukas, Cina ja Dolo. Missyllä ei ollut mitään ongelmia, tosin Suvin lähestyminen oli hieman hätiköity, mutta tamma korjasi jalkansa oikein ja he ylittivät esteen. Lukas yritti taas kiihdyttää, mutta siihen olin varautunut. Lukas hyppäsi liian aikaisin, mutta kuin laineella ei ollut kuin korkeutta n. 65 cm niin siitä ei koitunut ongelmaa. Viimeisenä tuli Dolo. Se katseli sinivalkoista estettä suorastaan kauhistuneena. Tamma sai ensin pällistellä sitä hetken, ennen kuin Tyler käänsi tamman hyppyyn. Dolon epävarmuus oli selvästi näkyvissä, mutta silti se hyppäsi puhtaasti. Harjoittelimme eri askelpituuksilla ja tempoilla esteiden ylittämistä. Sami raahasi sokerinpalan lautaesteen ja laineen väliin. - Täällä lähdetään ja ensimmäisenä ylitetään lauta, jonka jälkeen sokerinpala, siitä kierrätte täältä asti ja hyppäätte laineen, sami ohjeisti. Hän laittoi kartion kulmaan, jotta se muistettaisiin kiertään. Lautaeste oli pitkänsivun puolessa välissä. Suoritimme tehtävän kukin vuorollamme, toiset paremmin, toiset ei niin hyvin.

Oli loppuvarryttelyn aika. Sami komensi meidät ravuuttamaan ratsujamme rennossa ravissa, niin että hevonen sai päättää temmon, lopulta yksi kerrallaan ratsukot siirtyivät käyntiin. Pyörittelin kipeitä käsiäni ja ojensin jalkojani. Lukas osoittautuu energiastaan huolimatta hyvin kuuliaiseksi tapaukseksi. Doloon verrattuna kaikki hevoset ovat kuuliaita...
- Mitäs pidit meidän Lukas-herrasta? Sami kysyi, kun olin hänen kohdallaan.
- Taivaallinen, vaikka hieman energinen tapaus, vastasin hymyillen. Käänsin Lukaksen hetken päästä kaartoon. Viereeni tuli Tyler Dolon kanssa. Hänen kasvoillaan oli väsynyt, mutta tyytyväinen ilme. Katselin Doloa, joka venytti kaulaansa väsyneenä. Nica käänsi Cinan toiselle puolellemme. Hän näytti tyytyväiseltä. Rapsuttelin Lukasta hetken ja kehuin sitä paljon. Tulin alas selästä ja löysäsin vyötä.
- Sul tulee ongelmii tän kaa, Tyler sanoi hieman kangertelevalla suomella. Vaihdoimme ohjia ja pitelin nyt kädessäni Dolon ohjia.
- Kuulitko tyttö? Tulet aiheuttamaan paljon ongelmia, kuiskasin lempeästi Dololle.